Kävin kaupungilla syömässä kaverin kanssa ja tuli vähän huono olo. Liekö ollut jotain ruuassa vikana. Palatessani jouduin junassa pelottavaan tilanteeseen, kun romanikerjäläisjengimummeli mittaili silmillään mun sormuksiani ja huuteli toisella puolen vaunua istuville tovereilleen moneen kertaa.
Laitoin miehelle viestin, että tulee heti asemalle vastaan. Kun nousin poistuakseni junasta, alkoi kamala huutelu ja huitominen, mutta onneksi samaan aikaan nousi junasta iso joukko ihmisiä. Oli ihanaa nähdä iso ja "pelottava" mieheni asemalaiturilla vastassa, melkein helpotuksen itku pääsi... sydän hakkasi vielä kotonakin, kun tilanne oli tuntunut niin uhkaavalta.
Tämän episodin jälkeen sovittiin, että kumpikaan meistä ei liiku junalla yöllä yksin, eikä ainakaan humalassa. Vaikka taksimatka maksaakin muutaman kympin, on se pieni hinta turvallisuudesta.
Ja onneksi me ollaan jo päästy yhteisymmärrykseen siitä, että me muutetaan maalle. Ei nyt tänä vuonna eikä ehkä vielä ensi vuonnakaan, mutta tulevaisuudessa. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti