Näytetään tekstit, joissa on tunniste laihdutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laihdutus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Dieettiä ja sisustamista

Kiirepäivä takana, vaikka valtaosa suunnitelluista asioista jäi tekemättä. Viiden pintaan iski niin järkyttävä niskajumipäänsärky, että dippasin itseni yltäpäältä Zon-geeliin ja vetelin sohvalla hirsiä kolme tuntia sillä välin kun siippa reippaana poikana pyöräili salille. Multa siis jäi väliin, kuten parina edellisenäkin päivänä.

Suurin syy siihen, että olen skipannut muutamat treenit tällä viikolla on se, että nilkka temppuilee taas. Rikoin sen muistaakseni vuonna -98 asuessani Englannissa. Putosin omissa synttäripippaloissani hurjilla platform-kengillä portaat alas. "It's my party and I cry if I want to". Tuon maan terveydenhuolto ei ole koskaan onnistunut tekemään kovin suurta vaikutusta ja tälläkin kertaa hommat hoidettiin vähän sinne päin. Eivät antaneet edes kainalosauvoja vaikka jalka oli paketissa, koska "ihmiset varastavat niitä". Onneksi yhdellä ystävällä oli sairaalasta varastetut kainalosauvat. Nilkka vaivaa edelleen kipeytymällä täysin randomisti, välillä niin pahasti, että on vaikea kävellä. Olen sitä joskus lääkärille valitellut, mutta ei siitä mitään apua ollut. Onnistuivat vain myymään järjettömän kalliit tukipohjalliset, jotka eivät ainakaan nilkkaa auttaneet ollenkaan.



Toinen syy on se, että voimat ovat olleet todella vähissä. Kaksi viikkoa hiilarittomalla linjalla teki tehtävänsä. Täksi päiväksi suunniteltu hiilaritankkaus siirtyi eiliselle, kun oloni oli todella heikko. Tietysti löimme sitten läskiksi koko homman ja tilasimme pizzat. Omastani jäi puolet syömättä, koska se oli niin ällöttävää. Lisäksi vetelin vielä irtokarkkeja päälle ja voin niin pahoin, että oksensin varmaan puolenkymmentä kertaa. Mutta ehkä minä tästä opin. Sitä saa mitä tilaa.



Katumusharjoituksena päätin aloittaa sen viikon Quick Diet -kuurin tänään. Ei todellakaan tee mieli laittaa mitään suuhunsa. Eihän tällainen VLC-dieetti mikään kamalan järkevä ratkaisu ole, mutta "desperate times call for desperate measures". On muuten ehdottomasti paras ateriankorvikejauhe, jota olen koskaan kokeillut: ei ällömakea ja koostumus on todella paksu ja jopa ruokahalua tyydyttävä.

Koti kuntoon -projekti edistyy! Tuttavapariskunta muuttaa ulkomaille ja kävimme hakemassa heiltä polkuhintaan vitriinikaapin, joka istuu keittiöömme kuin nyrkki silmään. Ihanaa saada kauniit astiani näkyville ja samalla myös kaappeihin lisää tilaa. Pakko sanoa, että olemme kyllä siipan kanssa aikamoinen Dream Team: vitriini purettiin ja koottiin alta aikayksikön. Olen niin iloinen tuosta vitriinistä, että pakko käydä keittiössä ihastelemassa sitä jatkuvasti, vaikka siellä on vielä vähän kaaos päällä, koska emme ole ehtineet kunnolla siivota. Samalla reissulla noudettiin toisaalta netistä bongaamani über-halvat pöytälamput makuuhuoneeseen.

Keittiön vanha varastohylly saanee uuden paikan työhuoneessa cd-/dvd-hyllynä, kunhan saadaan siihen jostain lisähyllyjä. Ja uuden maalikerroksen - ajattelin kokeilla Bloomin kookosmaalia. Työhuoneessa on muutenkin projekti kesken - samalla maalannen myös viime vuonna valtavalla raivolla rakentamani askartelupöydän. En malttaisi odottaa, että pääsen hommiin. Huomisen ykkösprojekti on kuitenkin verkkokellarin järjestäminen. Vähintäänkin puolet romusta saa tuomion, vaikka hyvää tavaraa siellä taitaa enimmäkseen olla. Ylimääräinen tietokonepöytä menee siskolle ja hänen puolisolleen, osa tavarasta Huuto.netiin myyntiin ja osa raahataan muutaman sadan metrin päässä sattumoisin olevalle roskalavalle.

Roskalavoista puheenollen: löysimme torstaina Otaniemestä roskalavalta edelleen pakkauksessa olleen Lack-hyllyn! Whiii, dyykkaus on ihan parasta! En voi kävellä roskalavan ohi kurkistamatta, koska olen täysin vakuuttunut, että joku kaunis päivä siirrän roskalavalla jonkun turhan levyn sivuun ja alta paljastuu vähintäänkin pari Kukkapuron tuolia tai kaunis antiikkinen lipasto.



Ihanaa, kun olen viimein saanut siipankin innostumaan kodin laittamisesta ja siitä, että kaikesta ylimääräisestä sälästä on hankkiuduttava eroon. Ostimme nykyisen kotimme reilut pari vuotta sitten ja teimme pari viikkoa remonttia yötä päivää. Minä nautin siitä - paitsi loputtomasta tapettien irrottamisesta - puoliso ei. Ennen muuttoa emme ehtineet ollenkaan käydä läpi tavaroita, koska ostimme asunnon vuokrattuna ja vuokralainen saikin yllättäen uuden asunnon lähes heti. Muuton jälkeen iski laiskuus ja moni asia jäi rempalleen. Nyt laitetaan kuitenkin kaikki kuntoon. Tällä hetkellä projektia tehdään erittäin pienellä rahalla, koska häämatka siintää jo vähän reilun kuukauden päässä, mutta toivottavasti reissun jälkeen jää rahaa sijoittaa kotiin.

Olohuoneeseen haluaisin ehdottomasti Ikean Stockholm Rand -maton, vaikka Ikea onkin muuten boikotissa.



Olohuoneeseen tahtoisin myös verhot joko Sanna Annukan Taikamylly-kankaasta tai Maija Louekarin Siirtolapuutarha-kankaasta. Molemmat Marimekolta.





Voisin jauhaa loputtomasti sisustushaaveistani, mutta täytyy palata asiaan huomenissa. Kohta alkaa telkkarissa mielenkiintoisen oloinen brittisarja, jonka tahdon ehdottomasti nähdä.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Miks mä aina unohdan näistä otsikon?!!

Meni taas treenit pelkän aerobisen puolelle... mä luulen, että voimat ovat vähissä tuon radikaalisti muuttuneen ruokavalion vuoksi. Taitaa olla jotain puutoksiakin jo, kun suupielet on auki ja lihakset kramppaa koko ajan. Olen tullut siihen tulokseen - rakkaan puolisoni myötävaikutuksella - ettei kannata ostaa lisäravinteita erikseen, vaan ostan Animal Pakia. Näkyy nyt vaan olevan lopussa Mass.fi:sta, toivottavasti tulee pian lisää. Lisäksi aattelin vedellä silti noita Omega 3 -kapseleita, koska niitä tarvitsen tai ainakin guruni Charles Poliquin on niin mulle uskotellut.

Omega kolmosia valitessa kannattaa muuten olla tarkkana, osa niistä on ihan kusetusta. Ei ehkä kannata tarttua siihen halvimpaan purkkiin. Ja kannattaa lukea rakkaimpani blogista, miten meitä kusetetaan. Itse vedän E-Epaa ja aion niin tehdä myös tulevaisuudessa.

Kokkailin tänään aivan loistavan paleolihamurekkeen. Oli niin hyvää, että sitä olisi tehnyt mieli vetää ihan älyttömästi, mutta toki hillitsin itseni! Olen vasta viime aikoina sisäistänyt, ettei joka aterian tarvitse olla mikään suuri kulinaristinen taidonnäyte. Tähän ymmärrykseen on auttanut suuresti Kaisa Jaakkolan Flow Food -kansio Facebookissa, kuten myös hänen blogikirjoittelunsa. On helpompi syödä terveellisesti, kun ruuanlaitosta ei tarvitse ottaa stressiä. Jos ei jaksa kikkailla keittiössä, heittää vaan jauhelihan pannuun ja syö sen esimerkiksi kurkun ja muutaman pähkinän kera. Helppoa ja herkullista, kunhan sen jauhelihan maustaa kunnolla. Ja ennen kaikkea nopeaa!

Toistaiseksi olen vielä melkeinpä täysin hiilarittomalla linjalla, mutta tulevaisuutta silmällä pitäen ostin duuniinkin blenderin, jotta voin tehdä smoothieita.




Kaisan vanhasta blogista muuten löytyy Poliquinin kirjoituksia käännettynä! Muutenkin tosi paljon lukemisen arvoista treeni- ja ravintoasiaa!

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Ärrinmurrin


Fiilikset eivät ole parantuneet tippaakaan sitten lounasajan. Luulen, että oon taas saanut pienen myrkytystilan noista hyttysenpuremista. Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta. Lisäksi onnistuin kehittämään aivan julmetun vitutuksen parin viimeisen tunnin aikana duunissa. Salilla päätin keskittyä aerobiseen, koska ei tehnyt tippaakaan mieli alkaa rehkimään, kun olo oli jotenkin hatara ja mahaankin sattui kamalasti. Vedin neljäkymmentä minuuttia reipasta kävelyä juoksumatolla, yrittäen koko ajan psyykata itseäni "ei kutita, ei kutita", vaikka hikoilu tuntui moninkertaistavan kutinan. Onneksi töllöstä tuli Oprah, joka piti mut jokseenkin viihdyttyneenä noinkin pitkän ajan. Tulipahan jotain tehtyä, ei mennyt ihan harakoille tämän päivän treenit. Vituttaa silti edelleen.

Tullessa kävin hakemassa Postista Fitnesstukun paketin - mun salaisen aseeni - jossa on viikon annos Quick Diet Complete -jauhetta. Aattelin sillä vetää yhden viikon tässä elokuussa. Todennäköisesti ensi viikon, kun mies lähtee Saksaan ja jos en pidä itseäni sotilaallisessa kurissa, sorrun lääkitsemään ikävääni irtokarkeilla ja tonkallisella punkkua. (Tosin olisin melkein jo ansainnut ne irtokarkit, kun edellisestä kerrasta on kohta pari kuukautta. Hah.) Lasken itseni sillä lailla onnekkaaksi, että mulla ei ole makeanhimoa juuri ollenkaan, enkä kamalasti edes välitä suklaasta. Juusto on painonhallinnan saralla nemesikseni, mutta onneksi guruni Poliquin ei maitotuotteista perusta. En siis tästä lähtien minäkään. Yrittää hän tolkuttaa itselleen...

Tällainen hyvä "ohje" löytyi raivarien varalle. Pitää varmaan kokeilla, mulla kun on suuria ongelmia raivonhallinnan kanssa. Onneksi kuitenkin lähinnä ennen kuukautisia, en ole kuin raivo härkä aivan koko aikaa.

My recipe for dealing with anger and frustration: set the kitchen timer for twenty minutes, cry, rant, and rave, and at the sound of the bell, simmer down and go about business as usual. ~Phyllis Diller

torstai 22. heinäkuuta 2010

Paleo-meininkiä

Tänä vuonna olen onnistunut menemään näissä ruokajutuissa yhdestä ääripäästä toiseen. Ensin päätin alkaa vegaaniksi ja hetken voinkin ihan älyttömän hyvin tuolla ruokavaliolla. Tosin proteiinia ei tullut läheskään tarpeeksi eikä paino oikein ottanut alun jälkeen tippuakseen. Nyt olen ketodieetillä ja liha maistuu jopa aamiaiseksi. Oon vähitellen muuttumassa täysiveriseksi Charles Poliquinin opetuslapseksi. Erittäin mielenkiintoisia juttuja tällä herralla, suosittelen lukemaan ensialkuun ainakin seuraavat tekstit:

Why Women Can't Lose Weight Part 1: Women and Breakfast Cereals

Why Women Can't Lose Weight Part 2: Women, Breakfast and Soy

Why Women Can't Lose Weight Part 3: Women and Why Eating Fat Does Not Make You Fat

The Meat and Nut Breakfast

Käväisin lounastunnilla vesijuoksemassa ja se oli oikein nautinnollista taas kerran. Heräsin kunnolla vasta tuolloin - torstai on perinteisesti se hankalin päivä väsymyksen kannalta. Perjantai meneekin sitten ihan omalla painollaan.

Nyt odotan perjantaita kuin kuuta nousevaa, koska teimme päätöksen lähteä mökille. Jiihaa. Meillä ei tosiaan ole ollut kesälomaa tänä kesänä ja juhannuksenakaan ei päästy mökkeilemään, koska miehen piti olla Big In Japan. Ihanaa päästä chillaamaan ja saunomaan ja uimaan, vaikka ovat luvanneet vesisadetta koko maahan. Pitää varautua kirjalla ja parilla leffalla. Ajattelin ensin, että ostan yhden viinipullon reissuun mukaan, mutta enpä taida viitsiä hyvin sujuvaa dieettiä tärvellä turhilla kaloreilla. Tai katsotaan nyt, tällainen viinisieppo voi olla vähän surkeana, jos joutuu mökillä olemaan kuivin suin. Paleo-meininkihän sopii mökkielämään kuin nyrkki silmään; lihaa ja rehuja vaan grilliin. Oujee.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

TJ 44

Koko kesä on tullut istuttua toimistossa - jossa muuten on ilmastointi rikki - ja edessä on vielä 44 päivää ennen kesälomaa. Nyt on pinna kireällä ja hetkittäin potkin itseäni. Varsinainen kuningasidea - pidetään kesäloma vasta syyskuussa! Tosin tätä kesälomaa kannattaakin odottaa, koska kesäloman toisena päivänä hyppäämme lentokoneeseen, joka suuntaa nokkansa kohti aurinkoista Kaliforniaa. Ensimmäiset kahdeksan päivää vietämme Los Angelesissa, josta vuokrannemme auton ja köröttelemme Las Vegasiin viikoksi. Vegasissa sanomme toisillemme "I do".

Los Angelesissa meillä on Deluxe-huone Hollywood Hotelissa, nimensä mukaisesti keskellä Hollywoodia. En malttaisi odottaa, että pääsen uima-altaalle lekottelemaan. Riittäisihän Los Angelesissa ihmeteltävää pidemmäksikin aikaa, mutta tarkoitus ei ole säntäillä päättömänä paikasta toiseen, vaan rentoutuakin pitää. Saavumme LA:iin sunnuntai-iltana ja heti maanantaina suuntaamme legendaariselle Muscle Beachille seuraamaan
Muscle Beach Championship Bodybuilding, Figure and Bikini -kisoja! Jännittävää! Ja kyllä siellä Muscle Beachilla pitää vähän käydä treenamassakin.

Jotta sinne Muscle Beachin lähellekään kehtaisi mennä, on pudotettava pikaisesti kiloja ja toki tahdon näyttää hääpuvussani mahdollisimman hemaisevalta. Joku 4-5 kiloa on jo mennyt, mutta vähintäänkin toinen mokoma on karistettava ennen lomaa. Olen taas päätynyt siihen lopputulokseen, että vähähiilarinen ruokavalio on mulle The Ruokavalio. Muuten ne kilot ei vaan tahdo lähteä vaikka kuinka vliikkuisi ja laskisi kaloreita. Homma tuntuu lähteneen ihan hyvin käyntiin, toivottavasti jatkuu samaan tapaan. Salitreenin makuunkin olen taas päässyt piiitkästä aikaa. Nyt pudotellaan kiloja verenmaku suussa, koska lomaan on 44 päivää, Los Angelesiin 46 päivää ja rouviintumiseen 58 päivää. Hui. Wish me luck!

Lisää matka- ja hääsuunnitelmia myöhemmin.


Muscle Beach joskus muinoin