Dieettiä ja sisustamista

Kiirepäivä takana, vaikka valtaosa suunnitelluista asioista jäi tekemättä. Viiden pintaan iski niin järkyttävä niskajumipäänsärky, että dippasin itseni yltäpäältä Zon-geeliin ja vetelin sohvalla hirsiä kolme tuntia sillä välin kun siippa reippaana poikana pyöräili salille. Multa siis jäi väliin, kuten parina edellisenäkin päivänä.

Suurin syy siihen, että olen skipannut muutamat treenit tällä viikolla on se, että nilkka temppuilee taas. Rikoin sen muistaakseni vuonna -98 asuessani Englannissa. Putosin omissa synttäripippaloissani hurjilla platform-kengillä portaat alas. "It's my party and I cry if I want to". Tuon maan terveydenhuolto ei ole koskaan onnistunut tekemään kovin suurta vaikutusta ja tälläkin kertaa hommat hoidettiin vähän sinne päin. Eivät antaneet edes kainalosauvoja vaikka jalka oli paketissa, koska "ihmiset varastavat niitä". Onneksi yhdellä ystävällä oli sairaalasta varastetut kainalosauvat. Nilkka vaivaa edelleen kipeytymällä täysin randomisti, välillä niin pahasti, että on vaikea kävellä. Olen sitä joskus lääkärille valitellut, mutta ei siitä mitään apua ollut. Onnistuivat vain myymään järjettömän kalliit tukipohjalliset, jotka eivät ainakaan nilkkaa auttaneet ollenkaan.



Toinen syy on se, että voimat ovat olleet todella vähissä. Kaksi viikkoa hiilarittomalla linjalla teki tehtävänsä. Täksi päiväksi suunniteltu hiilaritankkaus siirtyi eiliselle, kun oloni oli todella heikko. Tietysti löimme sitten läskiksi koko homman ja tilasimme pizzat. Omastani jäi puolet syömättä, koska se oli niin ällöttävää. Lisäksi vetelin vielä irtokarkkeja päälle ja voin niin pahoin, että oksensin varmaan puolenkymmentä kertaa. Mutta ehkä minä tästä opin. Sitä saa mitä tilaa.



Katumusharjoituksena päätin aloittaa sen viikon Quick Diet -kuurin tänään. Ei todellakaan tee mieli laittaa mitään suuhunsa. Eihän tällainen VLC-dieetti mikään kamalan järkevä ratkaisu ole, mutta "desperate times call for desperate measures". On muuten ehdottomasti paras ateriankorvikejauhe, jota olen koskaan kokeillut: ei ällömakea ja koostumus on todella paksu ja jopa ruokahalua tyydyttävä.

Koti kuntoon -projekti edistyy! Tuttavapariskunta muuttaa ulkomaille ja kävimme hakemassa heiltä polkuhintaan vitriinikaapin, joka istuu keittiöömme kuin nyrkki silmään. Ihanaa saada kauniit astiani näkyville ja samalla myös kaappeihin lisää tilaa. Pakko sanoa, että olemme kyllä siipan kanssa aikamoinen Dream Team: vitriini purettiin ja koottiin alta aikayksikön. Olen niin iloinen tuosta vitriinistä, että pakko käydä keittiössä ihastelemassa sitä jatkuvasti, vaikka siellä on vielä vähän kaaos päällä, koska emme ole ehtineet kunnolla siivota. Samalla reissulla noudettiin toisaalta netistä bongaamani über-halvat pöytälamput makuuhuoneeseen.

Keittiön vanha varastohylly saanee uuden paikan työhuoneessa cd-/dvd-hyllynä, kunhan saadaan siihen jostain lisähyllyjä. Ja uuden maalikerroksen - ajattelin kokeilla Bloomin kookosmaalia. Työhuoneessa on muutenkin projekti kesken - samalla maalannen myös viime vuonna valtavalla raivolla rakentamani askartelupöydän. En malttaisi odottaa, että pääsen hommiin. Huomisen ykkösprojekti on kuitenkin verkkokellarin järjestäminen. Vähintäänkin puolet romusta saa tuomion, vaikka hyvää tavaraa siellä taitaa enimmäkseen olla. Ylimääräinen tietokonepöytä menee siskolle ja hänen puolisolleen, osa tavarasta Huuto.netiin myyntiin ja osa raahataan muutaman sadan metrin päässä sattumoisin olevalle roskalavalle.

Roskalavoista puheenollen: löysimme torstaina Otaniemestä roskalavalta edelleen pakkauksessa olleen Lack-hyllyn! Whiii, dyykkaus on ihan parasta! En voi kävellä roskalavan ohi kurkistamatta, koska olen täysin vakuuttunut, että joku kaunis päivä siirrän roskalavalla jonkun turhan levyn sivuun ja alta paljastuu vähintäänkin pari Kukkapuron tuolia tai kaunis antiikkinen lipasto.



Ihanaa, kun olen viimein saanut siipankin innostumaan kodin laittamisesta ja siitä, että kaikesta ylimääräisestä sälästä on hankkiuduttava eroon. Ostimme nykyisen kotimme reilut pari vuotta sitten ja teimme pari viikkoa remonttia yötä päivää. Minä nautin siitä - paitsi loputtomasta tapettien irrottamisesta - puoliso ei. Ennen muuttoa emme ehtineet ollenkaan käydä läpi tavaroita, koska ostimme asunnon vuokrattuna ja vuokralainen saikin yllättäen uuden asunnon lähes heti. Muuton jälkeen iski laiskuus ja moni asia jäi rempalleen. Nyt laitetaan kuitenkin kaikki kuntoon. Tällä hetkellä projektia tehdään erittäin pienellä rahalla, koska häämatka siintää jo vähän reilun kuukauden päässä, mutta toivottavasti reissun jälkeen jää rahaa sijoittaa kotiin.

Olohuoneeseen haluaisin ehdottomasti Ikean Stockholm Rand -maton, vaikka Ikea onkin muuten boikotissa.



Olohuoneeseen tahtoisin myös verhot joko Sanna Annukan Taikamylly-kankaasta tai Maija Louekarin Siirtolapuutarha-kankaasta. Molemmat Marimekolta.





Voisin jauhaa loputtomasti sisustushaaveistani, mutta täytyy palata asiaan huomenissa. Kohta alkaa telkkarissa mielenkiintoisen oloinen brittisarja, jonka tahdon ehdottomasti nähdä.

Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta

Me ei haluta lapsia. Emme ole halukkaita luopumaan siitä vapaudesta, jonka lapsettomuus meille suo. Minä en myöskään tahdo pestä kakkapyllyjä, valvoa öitä tai joutua heräämään viikonloppuaamuina ennen sianpieremää, joutua olemaan vuosia pois työelämästä ja näin hidastaa mahdollisuuksiani etenemiseen urallani tai mitään muutakaan "lapsellisuuden" oheistuotteita. En halua, että mun kroppani venyy ja vanuu enää yhtään mihinkään suuntaan. Musta on ihanaa, että me voidaan lähteä ex tempore -reissuille ja keskittyä vain toisiimme. Enkä tahdo muuttua ihmiseksi, jonka kaikki Facebook-statukset käsittelevät Turo-Oskarin suolen toimintaa.

Lapset on kivoja, ainakin suurin osa, ja jostain syystä ne vielä tykkäävät musta ihan kamalasti. Ja minäkin niistä niin kauan kun eivät ala huutamaan tai päästele mitään eritteitä mistään päästä. En tykkää kovaäänisistä aikuisista, enkä myöskään sellaisista lapsista. Vaihdan joskus junassa vaunuosastoa, jos iPod on jäänyt kotiin ja joku alkaa availemaan ääntään turhan kovalla volyymilla. Vapaan kasvatuksen hedelmistä en niinkään välitä, käyttäytyä pitää osata.

Menee taas ihan sivuraiteille tämä rantti, mutta noista vapaan kasvatuksen saaneista lapsukaisista tuli mieleen episodi muutaman viikon takaa. Tämä tapahtui salin pukuhuoneessa. Siellä on siis lastenhoito järjestetty ja joku nuori äiti oli jostain syystä ottanut jälkikasvunsa mukaan pukuhuoneeseen. Kun käänsin selkäni, lapset olivat ottaneet osan mun tavaroistani ja heittäneet jumppalippuni maahan ja toinen palleroista seisoi tukevasti sen päällä. Jouduin monta kertaa pyytämään tavaroitani takaisin parivuotiaalta kauhukakaralta ja fyysisesti siirtämään hänen jalkansa pois lipukkeeni päältä. Lasten äiti ei reagoinut mitenkään tapahtumiin, vaikka oli noin puolen metrin päässä.

Palataksemme aiheeseen: vapaaehtoinen lapsettomuutemme on joillekin kova pala. Läheiset tuntuvat kunnioittavan päätöstä, joskin tuleva anoppi onkin alkanut hienovaraisesti vihjailemaan, että jälkikasvu olisi tervetullutta. Miehen veljen ex-vaimon sisko alkoi jossain ihme sukujuhlassa kovaan ääneen päivittelemään, että onko meillä joku ongelma, kun ei haluta lapsia ja katsoi meitä, kuin olisimme jollain tavalla säälittäviä ja jälkeenjääneitä. ”V¤@*uako se sulle kuuluu, haahka”, teki mieleni laukoa päin naamaria - ja jos meillä joku ongelma olisi, niin ei siitä varmaankaan lähdettäisi ensimmäisenä vieraalle ihmiselle kertomaan. Välillä tuntuu, että jotkut äiti-ihmiset ottavat henkilökohtaisesti sen, että en tahdo sitä samaa, mitä he...

En tietenkään sulje pois ajatusta, että mieli jossain vaiheessa muuttuu. En ehkä vastusta ajatusta lapsista enää yhtä kiihkeästi kuin aiemmin ja siipassakin olen huomannut pehmenemisen merkkejä. Eilenkin silmät tuikkien kertoi reippaasti alle kouluikäisestä vesselistä, joka oli aivan onnessaan isänsä ostettua meiltä Huuto.netin kautta kaupatut radiopuhelimet. Mua vaan ehkä miellyttäisi enemmän ajatus adoptiosta, kuin omasta kersasta. Maailma on nyt jo aivan liian täynnä ihmisiä. Ja lapsia, joita ei kukaan halua ja joilla ei ole mitään mahdollisuutta hyvään elämään. Mieluummin tarjoaisin sellaiselle lapselle rakastavan kodin. Vaikka pienelle kiinalaiselle tytölle.

Eilen uimarannalla katselin söpöä parivuotiasta nauravaa pikkupoikaa ja olin ihan niinku "awwwwww", mutta sitten se alkoikin huutamaan kuin palosireeni ja olin valmis poistumaan koko rannalta tai hakemaan Peltorit korvaparkojeni peitoksi.

Tuo eilinen reissu uimarannalle sai mut myös miettimään, että miten ihmiset edes uskaltavat kasvattaa lapsia tässä pahassa maailmassa. Tuollaisissa paikoissa, joissa pikkuihmiset juoksentelevat vähissä vaatteissa - tai jopa ilman rihmankiertämää – vaanii varmaan jos minkälaista pedofiilia. Ja näin kamerakännyköiden ollessa jokaisen ulottuvilla saattavat kuvat vähäpukeisista kullannupuista päätyä hyvinkin nopeasti internetin ihmeelliseen maailman. Miten kuvottava ajatus. Saa minut voimaan fyysisesti pahoin.

Koska tämä asia tuntuu olevan joillekuille niin kovin herkkä juttu, katson asiakseni kirjoittaa vielä tämän disclaimerin:

Minä kärjistän, se on mun tyylini. Olen onnellinen teidän kaikkien puolesta, jotka ovat jälkikasvua halunneet ja sitä saaneet. Ei siis kannata vetää hernettä nenukkiin. Iloitkaa lapsistanne, minä iloitsen lapsettomuudestani. Tähän perään laittaisin hymiön, jos olisin päättänyt käyttää niitä blogissani. Pus.

SummerSmash 2010 Wrestling Show 14.8.

Hei te kaikki kaverit, jotka ette ole koskaan olleet katsomassa wrestlingiä livenä. Suomi-wrestlingiä siis, Ameriikan ihmeitä ei nyt lasketa. Tulkaa katsomaan yhden kerran! Lupaan, että nautitte show'sta! Nosturissa on kaikenlisäksi mahdollista seurata kehän äksöniä olut- tahi siiderituoppi kourassa! Näillä näkymin allekirjoittanut toimii kehäkuuluttajana SummerSmashissa!

Tässä vielä kirjoittamani tiedote tapahtumasta:

JAPANILAINEN SUPERTÄHTI SUMMERSMASH 2010:EEN

Suomen ainoan ammattipainipromootion, FCF Wrestlingin, seuraava show SummerSmash 2010 tuo kehään eksoottista verta, kun japanilainen Hajime Ohara asettuu Suomen wrestling-pioneeria Starbuck ”The Canadian Rebeliä” vastaan tavoitteenaan viedä suomenmestaruus mukanaan Japaniin.

Illan pääottelussa Starbuckin kohtaava Ohara on itsensä ex-WWE-tähti Tajiri ”The Japanese Buzzsaw’n” oppipoika. Tajiri piti mestaruutta hallussaan voitettuaan sen Valentinelta toukokuussa Tokiossa, mutta hävisi sen Starbuckille heinäkuussa. Hän on nyt lähettänyt parhaan oppilaansa hakemaan mestaruusvyön takaisin.

Häijy-Heimo Ukonselän ja Valentinen teiden erottua Ukonselkä on yhdistänyt voimansa Stark Adderin kanssa. Tämä villimiesten joukkue kohtaa BB-Ristonakin tunnetun Johnny ”The Saint” McMetalin ja Ibo Tenin, joka on tällä hetkellä mestaruuden ykköshaastaja – ja todella vihainen siitä, että on joutunut odottamaan mestaruusotteluaan helmikuusta lähtien.

Toisensa kohtaavat myös järkälemäinen venäläinen tulokas, Vladimir “Punakone” Petrov ja lennokkaista otteistaan tunnettu, yleisön rakastama transpersoona Jessica Love, joka on niittänyt valtavaa suosiota myös Japanissa viime kuukausina. Aurora, joka on turhautunut vastustajien puutteesta, on haastanut tulokas Jani ”Jäämies” Järvisen sukupuolten väliseen kamppailuun, jossa tahtoo todistaa olevansa vaarallinen vastustaja myös miespuolisille ottelijoille. Yhteen ottavat myös ”Kaunis Peto” Valentine ja sensaatiomainen kamppailulajien taitaja Kageman Guro.

Tarkemmat tiedot tapahtumasta:

Tapahtuma alkaa klo 18:00 Nosturissa, Telakkakatu 8, 00150 Helsinki. Ovet auki klo 17:30. Liput www.wrestling.fi ja niitä saa myös ovelta. Ennakkohinta 13€, ovella 15€. Ovella peritään 2€ eteismaksu. Tapahtuma on sallittu kaiken ikäisille, erillinen anniskelualue.

www.wrestling.fi



Ja ennakkolippuja voi tiedustella minulta.

Hääjuttuja ja herkkuja

Päätin tänään, että teen itse meille hääjuhliin kakunkoristeen. Vähän samaan tyyliin kuin Hunter's Designs -sivustolla. Toki paljon kivemman ja kauniimman. Hahmot voisivat olla vaikka kissoja, jos en jaksa vääntää mini-me:tä meistä. Nyt pitäisi saada kamala kasa erinväristä Fimoa ja kokeeksi jo täytin ostoskoria eri väreillä tuolla Sinellin verkkokaupassa, mutta en mä nyt tähän hätään ala tilaamaan viidellä kympillä mitään askartelumassoja. Pitää harkita sitten reissun jälkeen, syksyn ja talven pimeinä iltoina on aikaa värkkäillä tuollaisia juttuja. Mutta on ne ihan hiton söpösiä ja persoonallisia ja minä vanhana (tosi vanhana!) muovailuvahafriikkinä varmaan saisin ihan hienoja virityksiä aikaan.



Olen myös vähitellen innostunut paperikukkasista ja sen sellaisesta. Ja mitä enemmän asioita mietin ja hääblogeja surffailen, sitä enemmän vahvistuu ajatus, että kaikki tehdään itse. Ja aina kun on mahdollista, kierrätetyistä materiaaleista. Tulee persoonallista jälkeä ja rahaakin säästyy. Paitsi jos toimii kaikkien asioiden kanssa tyyliin viidelläkympillä askartelumassoja kakunkoristetta varten. Hih. Joka tapauksessa, luulen että syksy ja talvi askarrellaan - siis minkä töiltä, opinnoilta ja treenaamiselta ehditään. Uskaltauduin viimein rekisteröitymään, tai siis laittamaan hakemuksen, Offbeat Bride -sivustolle. Siellä on osioita, joihin ei suuri yleisö pääse käsiksi ja läheskään kaikkia halukkaita ei oteta mukaan. Rekisteröityessä pitää kertoa mm. itsestään ja suunnitelmistaan ja siitä, mitä itse toisi mukaan yhteisöön. Wish me luck, laitoin hyvät sepustukset! Ai niin, voi kun ne mun huntu- ja fascinator-tilpehöörit tulisivat pian, niin pääsisin toteuttamaan itseäni!

Useissa jenkkiblogeissa olen törmännyt ohjeisiin, joilla voi rakentaa "valokuva-automaatin" häihin. Tämä olisi kiva ja melkeinpä ilmainen vaihtoehto tylsälle vieraskirjalle. Eikä kenellekään tulisi paineita siitä, mitä kirjoittaa. Valitaan vaan joku kaunis tausta, ehkä jopa kehys, jota vieraat voivat pidellä. Saataville voisi jättää esimerkiksi pahvinkappaleita ja tusseja, jotta vieraat voisivat halutessaan kirjoittaa plakaatin, jota pidellä kuvassa. Ja jotain irtoviiksiä, hassuja hattuja ja muuta sälää, mikä varmaan saisi kamera-aratkin yksilöt houkuteltua kameran eteen ja antaisi viestin, että hassutella todellakin saa. Tästä jäisi todella kiva muisto. Pari linkkiä aiheesta, sisältävät aivan ihania kuvia, jotka kannattaa katsoa:

Becoming Mrs. Mchugh: Ideas I love: Homemade photo booths
The Wedding Hug: How to make you own wedding photobooth
Weddingtobe: How to make your own wedding photo booth



Päätin muuten järjestää itselleni polttarit, kun mulla ei ole kaasoa tai ketään muuta, joka ottaisi ohjat käsiinsä ja järjestäisi sellaiset. Sureskelin sitä hetken aikaa, mutta päätin sitten, että kukas kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. En edes kaipaa mitään kamalan suurta ohjelmanumeroa enkä halua, että kukaan joutuu tuhlaamaan suuria summia minuun. Vaivaudun liiallisesta huomiosta. Sulho lähtee taas Japaniin supertähteilemään, sattumoisin juuri sinä viimeisenä viikonloppuna ennen meidän reissua. Käytänpä sitten tilanteen hyväkseni ja kutsuin meille sekalaisen joukon uusia ja vanhoja ystäviä. Rakastan juhlien järjestämistä ja ihmisten kestitsemistä, joten tämä sopii mulle oikein mainiosti. Hyvää ruokaa, juomaa ja ehkä illalla jonnekin tanssimaan. Ihan parhautta. Jos luet tätä ja olet suruissasi siitä, ettet ole saanut kutsua, voit asiasta mulle mainita. En voinut kaikille kavereille kutsua laittaa, mutta eiköhän porukkaan mahdu mukaan jos haluaa.






Taas postailen kuvia herkuista! Ja mulla on lauantaina hiilaritankkauspäivä! Pitkällisten harkintojen jälkeen alan kallistumaan jäätelöön, jota aion siis nauttia jälkiruuaksi, en kolmea litraa. Muuten normihiilarittomalla mennään.

Miks mä aina unohdan näistä otsikon?!!

Meni taas treenit pelkän aerobisen puolelle... mä luulen, että voimat ovat vähissä tuon radikaalisti muuttuneen ruokavalion vuoksi. Taitaa olla jotain puutoksiakin jo, kun suupielet on auki ja lihakset kramppaa koko ajan. Olen tullut siihen tulokseen - rakkaan puolisoni myötävaikutuksella - ettei kannata ostaa lisäravinteita erikseen, vaan ostan Animal Pakia. Näkyy nyt vaan olevan lopussa Mass.fi:sta, toivottavasti tulee pian lisää. Lisäksi aattelin vedellä silti noita Omega 3 -kapseleita, koska niitä tarvitsen tai ainakin guruni Charles Poliquin on niin mulle uskotellut.

Omega kolmosia valitessa kannattaa muuten olla tarkkana, osa niistä on ihan kusetusta. Ei ehkä kannata tarttua siihen halvimpaan purkkiin. Ja kannattaa lukea rakkaimpani blogista, miten meitä kusetetaan. Itse vedän E-Epaa ja aion niin tehdä myös tulevaisuudessa.

Kokkailin tänään aivan loistavan paleolihamurekkeen. Oli niin hyvää, että sitä olisi tehnyt mieli vetää ihan älyttömästi, mutta toki hillitsin itseni! Olen vasta viime aikoina sisäistänyt, ettei joka aterian tarvitse olla mikään suuri kulinaristinen taidonnäyte. Tähän ymmärrykseen on auttanut suuresti Kaisa Jaakkolan Flow Food -kansio Facebookissa, kuten myös hänen blogikirjoittelunsa. On helpompi syödä terveellisesti, kun ruuanlaitosta ei tarvitse ottaa stressiä. Jos ei jaksa kikkailla keittiössä, heittää vaan jauhelihan pannuun ja syö sen esimerkiksi kurkun ja muutaman pähkinän kera. Helppoa ja herkullista, kunhan sen jauhelihan maustaa kunnolla. Ja ennen kaikkea nopeaa!

Toistaiseksi olen vielä melkeinpä täysin hiilarittomalla linjalla, mutta tulevaisuutta silmällä pitäen ostin duuniinkin blenderin, jotta voin tehdä smoothieita.




Kaisan vanhasta blogista muuten löytyy Poliquinin kirjoituksia käännettynä! Muutenkin tosi paljon lukemisen arvoista treeni- ja ravintoasiaa!

Pre-lomastressi

Nyt alkaa todellakin olla voimat lopussa ja lomaan vielä yli kuukausi aikaa. En ole vielä päässyt vanhoista tehtävistä kokonaan eroon siirryttyäni uuteen hommaan, vaan entiseltä esimieheltä tipahtelee tasaisin väliajoin nakkeja. Jostain syystä nämä asiat stressaavat ihan valtavasti enkä malta odottaa, että nuo vanhat tehtäväni viimein jaetaan uusiksi joskus syksyllä. Varmaan lomani jälkeen vasta. Loma! Loma! Loma! Tule jo!

Toki päälle painaa myös tiukka dieetti ja se, että on kovat paineet treenata väsymyksestä ja kuumuudesta huolimatta. Ja se, että kaikki rahat pitäisi säästää reissuun, vaikka olisi vaikka mitä ostettavaa uudesta suihkuverhosta, sängystä ja tietokoneesta (joka on sanomassa sopimuksen irti) lähtien. Ruokaankin menee enemmän rahaa kuin normiruokavaliolla. Sekin stressaa, että siellä on kerrankin aurinkoista ja lämmintä - eiku siis kuumaa - niin ei jaksa tai ehdi ulkoilla. Fillaroida pitäisi! Ja käydä piknikeillä ja uimassa. Kavereiden kanssa pitäisi käydä terassilla ja yrittää joskus soittaa edes joskus jollekin.

Kummallista tässä on, että mulla olisi tämän stressin keskellä valtava luomishimo; tahtoisin piirtää, maalata, askarrella, kirjoittaa ja vaikka mitä, mutta siinä vaiheessa kun pääsen illalla kotiin - eilenkin vasta joskus kasin aikaan - oon niin uupunut, etten jaksa kuin möllöttää. Siitä möllöttämisestä taas tulee sellainen olo, että olen huono ihminen, koska koko ajan pitäisi olla jotenkin reipas ja tuottelias. Vaadinkohan taas vaihteeksi itseltäni liikoja?!! Onneksi postipoika tuo pian ne huntutarvikkeet Englannista, niin pääsen sitä värkkäämään. Ja yhtä tatuointiakin pitäisi alkaa vähän hahmottelemaan. Saa nähdä miten kynä pysyy kädessä, kun piirtäminen on taas jäänyt aika vähälle sitten viime syksyn hetkellisen innostuksen jälkeen.

Olen varma, että tähän auttaisivat viikko vapaata, jotta ehtisi värkätä kaikkea jännää, pizza, irtokarkit, jäätelö, Fresita, punaviini, olut ja mielipuolinen shoppailu, mutta ikävä kyllä ei nyt onnistu. Mikään edellämainituista asioista.









Tulipa taas vähän perspektiiviä näihin omiin tyhmiin ja pinnallisiin "ongelmiin". Ehkä nyt tsemppaan, enkä vingu turhista. Tuttu on sairaalassa teholla saatuaan aivoverenvuodon. Pikaista paranemista Mike!

Pakko lisätä vielä päivän Poliquin-lainaus: The brain cannot work optimally without enough Omega 3. If you take Omega 3s while watching Jerry Springer or reruns of Gilligan’s Island, you can resist the IQ lowering effects of those shows.

Why Women Can't Lose Weight Part 6: Women and Magnesium

Ärrinmurrin

Fiilikset eivät ole parantuneet tippaakaan sitten lounasajan. Luulen, että oon taas saanut pienen myrkytystilan noista hyttysenpuremista. Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta. Lisäksi onnistuin kehittämään aivan julmetun vitutuksen parin viimeisen tunnin aikana duunissa. Salilla päätin keskittyä aerobiseen, koska ei tehnyt tippaakaan mieli alkaa rehkimään, kun olo oli jotenkin hatara ja mahaankin sattui kamalasti. Vedin neljäkymmentä minuuttia reipasta kävelyä juoksumatolla, yrittäen koko ajan psyykata itseäni "ei kutita, ei kutita", vaikka hikoilu tuntui moninkertaistavan kutinan. Onneksi töllöstä tuli Oprah, joka piti mut jokseenkin viihdyttyneenä noinkin pitkän ajan. Tulipahan jotain tehtyä, ei mennyt ihan harakoille tämän päivän treenit. Vituttaa silti edelleen.

Tullessa kävin hakemassa Postista Fitnesstukun paketin - mun salaisen aseeni - jossa on viikon annos Quick Diet Complete -jauhetta. Aattelin sillä vetää yhden viikon tässä elokuussa. Todennäköisesti ensi viikon, kun mies lähtee Saksaan ja jos en pidä itseäni sotilaallisessa kurissa, sorrun lääkitsemään ikävääni irtokarkeilla ja tonkallisella punkkua. (Tosin olisin melkein jo ansainnut ne irtokarkit, kun edellisestä kerrasta on kohta pari kuukautta. Hah.) Lasken itseni sillä lailla onnekkaaksi, että mulla ei ole makeanhimoa juuri ollenkaan, enkä kamalasti edes välitä suklaasta. Juusto on painonhallinnan saralla nemesikseni, mutta onneksi guruni Poliquin ei maitotuotteista perusta. En siis tästä lähtien minäkään. Yrittää hän tolkuttaa itselleen...

Tällainen hyvä "ohje" löytyi raivarien varalle. Pitää varmaan kokeilla, mulla kun on suuria ongelmia raivonhallinnan kanssa. Onneksi kuitenkin lähinnä ennen kuukautisia, en ole kuin raivo härkä aivan koko aikaa.

My recipe for dealing with anger and frustration: set the kitchen timer for twenty minutes, cry, rant, and rave, and at the sound of the bell, simmer down and go about business as usual. ~Phyllis Diller

Palanut ja syöty

Ihanan viikonlopun jälkeen työhön palaaminen oli kyllä aikamoista tuskaa. Hetken kun sai maistaa vapautta, maanantaiaamu tuntui todella synkältä. Synkkähän se olikin, ukkonen pauhasi ja vettä satoi siinä kahdeksan kieppeillä, kun tänne raahauduin. Nyt jo vähän paistelee. Lepo on kuitenkin tehnyt tehtävänsä siinä mielessä, että olen ollut tosi tehokas tänä aamuna ja saanut paljon aikaan.

Olin näköjään taas tosi hyvin valmistautunut reissuun. Hyttysmyrkky jäi kotiin ja aurinkorasva laittamatta huolimatta sen mukana olosta... olen siis täysin syöty ja lisäksi käräytin selkäni juostessani hyönteisten perässä kameran kanssa vain bikinit päällä. Hyttysten lisäksi tunnuin maistuvan myös paarmoille, jotka jostain syystä olivat kovin tykästyneitä polvitaipeisiini. Hyttyset taas suuntaavat näköjään mieluiten sormiin ja varpaisiin. Toki koko jalat ovat täynnä paukamia, mutta suurimmat keskittymät sormissa ja varpahissa.

Aurinkorasva kuuluu yleensä vakiovarusteisiin, enkä koskaan yritä vartavasten ruskettaa itseäni. Sanon EI ihosyövälle! Sisäinen teinigoottini on myös sitä mieltä, että kalmankalpeus on kaunista! Tänä kesänä olisi kuitenkin tarkoitus ennen reissua saada vähän rusketusta nahkaan, niin ei heti kärvennytä siellä Kalifornian auringon alla. Olishan se aika ikävää, jos hääkuvissa näytettäisiin molemmat keitetyiltä ravuilta. Tietäjät - kannattaako mennä solariumiin ennen matkaa, estääkö se palamista? Mun on vaikea kuvitella, että jaksaisin itteäni ruskettamalla ruskettaa, koska itsensä auringossa grillaaminen on ehkä tylsintä ikinä.

Otin viikonlopun reissulla jonkun 300-400 kuvaa. Valokuvablogiin ja Facebookiin niitä jo laitoinkin esille, mutta tässäpä silti parit maistiaiset, koska olen innokas tunkemaan tuotoksiani joka paikkaan, ettei kukaan vaan missa niitä:



















39 päivää kesälomaan. Voiko nyt jo pidättää hengitystä?! Ja ihan sivuhuomautuksena; ylikeitetty parsakaali on aivan kamalaa, vaikka parsakaali on muuten ihan mun lemppari.

Lisää Poliquinia

On se fiksu!

Why Women Can't Lose Weight Part 4: Women and Making Time for Exercise

Why Women Can't Lose Weight Part 5: Women and Blood Work

Top 10 reasons how women get fatter despite good intent

Tip 160: Non-Green Vegetables For Fat Loss

Kyllä maalla on mukavaa

Saavuimme eilen loputtomalta tuntuneen automatkan - ja yhden harhaanajon - jälkeen miehen vanhempien "mökille". Lainausmerkit siksi, että talohan tämä on. Tai tila. Iloisten tuttujen naamojen lisäksi meitä tervehti kovaääninen bäää bäääääääh, pihassa laiduntaa pari pientä pässiä, jotka on syksyn tullen tarkoitus laittaa pataan. Hauskoja otuksia ovat ja kovin huomionkipeitä. Koko ajan pitäisi olla rapsuttamassa. En tiedä johtuuko tämä siitä, että kissoja on vähän ikävä, mutta tuo parivaljakko on aivan kuin meidän kattiparivaljakko. Toinen on pläskimpi, huomionkipeämpi ja pelottomampi, toinen taas hieman syrjäänvetäytyvämpi. Aivan kuin Urho ja Silppuri. Toisaalta, näen meidän pojat aina kaikissa elukoissa; kaikki huuhkajat ja pöllöt näyttävät Silppurilta ja kaikki pötkylämäiset hassunnäköiset otukset, kuten mursut, ovat taas urhomaisia.



Eilinen ilta meni porukalla grillaillen ja valkoviiniä maistellen. Saunottiin ja käytiin uimassa ja heti on jotenkin tosi rentoutunut fiilis. Stressi ja vitutus ovat poissa ja varmaan kohta väsymyskin, kun vetelin hirsiä sujuvasti kellon ympäri. Tämä viikko on ollut rankka, alkuviikon vatsatauti imi mehut täysin ja loppuviikko menikin pienessä koomassa. Vesijuoksu onneksi vähän herätti.

Eilen innostuin taas valokuvaamaan kaikki kukkaset, jotka puutarhasta löytyi. Oli muuten aikalailla erinäköistä sakkia, kuin toukokuussa, kun viimeksi kävimme täällä. Toukokuussa otetut kuvat löytyvät valokuvablogistani High on Life. Uudetkin löytävät tiensä sinne, kunhan pääsen niitä työstämään. Pitää keksiä vielä jotain muuta jännää valokuvattavaa, viime kerralla kuvatut "taidekuvat" onnistuivat erinomaisesti. Ainakin omasta mielestäni.





Ihanan hiljaista ja rauhallista täällä kyllä on. Miehen molemmat veljet ja toisen jälkikasvu ovat täällä, sekä tietenkin talon isäntäväki. Pojat ovat kadonneet värkkäilemään omia juttujaan, molemmilla on ihan kiitettävät kädentaidot ja olivat eilen vääntäneet rautakappaleesta hienon puukon, jota karkaistiin grillissä koko ilta. Saa nähdä mitä tänään saavat aikaiseksi. Miehet katosivat rassaamaan autoja ja anoppi ja allekirjoittanut sekä ihanainen Papu-koira chillataan. Kohta kai pitäisi alkaa miettiä seuraavaa sapuskaa ja viritellä grilliin tulta. Ja valkkaripullokin varmaan korkata, kun ollaan reilusti jo iltapäivän puolella.



Illalla olisi Hirvensalmella lavatanssit, jotka vähän kiinnostaisivat. Mekko ja tanssikengät tosin taisivat jäädä kotiin!

Perjantai!

Lähdin innoissani jo kymmeneltä vesijuoksemaan, mutta jäin pettyneenä raapimaan ovea. Poikkeuksellisesti sali aukeaa vasta iltapäivällä eikä uima-altaaseen saa mennä respan aukioloaikojen ulkopuolella. Eikä taida päästäkään - paitsi jos ryömii kylpyhuoneen oven alta. Menen siis vasta kolmen jälkeen. Sitten äkkiä kotiin laittamaan kamat kasaan ja auton nokka kohti Hirvensalmea. Kauhiat kissaveljekset jäävät tällä kertaa kotiin, kun mökillä on vähän nuorempaakin polvea, joten ressaisin vain koko viikonlopun sitä, että joku jättää vahingossa oven auki ja katteja ongitaan taas talon alta.

Luvassa laiskottelua, saunomista ja uimista ja sen viinipullonkin menin ja ostin. Olen sen ansainnut. Yli viisi kiloa olen jo pudottanut! Happy days! Ja valkkari on sitä paitsi melkein dieettijuomaa; äitee kertoi joskus kultaisella seitkytluvulla laihduttaneensa muna-valkoviinidieetillä! Kaikkea sitä ihmiset kokeilevatkin.

Ärsyttävää, kun tekisi mieli kuunnella vaikka mitä musiikkia, mutta on vähän turhaa kuunnella useata biisiä yhtäaikaa. Hoilotan työhuoneessani täysillä Spotify:n ja Youtuben mukana, kollegat varmaan ovat kummissaan. Tähän mennessä repertuaariin on kuulunut U2 (hiiii, konsertti 20.8.), Placebo, Kate Bush ja Johnny Cash. U2:n biisin "One" olen vetänyt sydäntä- ja korviaraastavasti jo varmaan viisi kertaa. Marilyn Mansonia, Nine Inch Nailsia ja Misfitsiä on vielä PAKKO kuunnella tänään. Pitää varmaan automatkallekin varata muutama levy mukaan ettei tarvitse olla ration armoilla.

Mä olen päättänyt, että tahdon sanoa "I do" toisessa näistä mekoista:





Los Angelesista vaan sitten metsästämään - siellä näkyy olevan useita myyntipisteitä! Kampauksen ja meikin ajattelin laitattaa jossain salongissa, 50-luvun tyyliin tietenkin. Ja toki uusi mekko vaatii uudet kengät! Tällä kertaa olisi tarkoitus kuitenkin jättää shoppailu vähän vähemmälle. Viime kesänä Bostoniin ja New Yorkiin suuntautuneella reissulla ostimme kaksi järkälemäistä matkalaukkua. Ja sitten vielä tavaraa niin paljon, että ne oli vaikea saada kiinni. Se tosin oli suunnitelmakin, lähdimme reissuun tosi pienellä tavaramäärällä.

Paleo-meininkiä

Tänä vuonna olen onnistunut menemään näissä ruokajutuissa yhdestä ääripäästä toiseen. Ensin päätin alkaa vegaaniksi ja hetken voinkin ihan älyttömän hyvin tuolla ruokavaliolla. Tosin proteiinia ei tullut läheskään tarpeeksi eikä paino oikein ottanut alun jälkeen tippuakseen. Nyt olen ketodieetillä ja liha maistuu jopa aamiaiseksi. Oon vähitellen muuttumassa täysiveriseksi Charles Poliquinin opetuslapseksi. Erittäin mielenkiintoisia juttuja tällä herralla, suosittelen lukemaan ensialkuun ainakin seuraavat tekstit:

Why Women Can't Lose Weight Part 1: Women and Breakfast Cereals

Why Women Can't Lose Weight Part 2: Women, Breakfast and Soy

Why Women Can't Lose Weight Part 3: Women and Why Eating Fat Does Not Make You Fat

The Meat and Nut Breakfast

Käväisin lounastunnilla vesijuoksemassa ja se oli oikein nautinnollista taas kerran. Heräsin kunnolla vasta tuolloin - torstai on perinteisesti se hankalin päivä väsymyksen kannalta. Perjantai meneekin sitten ihan omalla painollaan.

Nyt odotan perjantaita kuin kuuta nousevaa, koska teimme päätöksen lähteä mökille. Jiihaa. Meillä ei tosiaan ole ollut kesälomaa tänä kesänä ja juhannuksenakaan ei päästy mökkeilemään, koska miehen piti olla Big In Japan. Ihanaa päästä chillaamaan ja saunomaan ja uimaan, vaikka ovat luvanneet vesisadetta koko maahan. Pitää varautua kirjalla ja parilla leffalla. Ajattelin ensin, että ostan yhden viinipullon reissuun mukaan, mutta enpä taida viitsiä hyvin sujuvaa dieettiä tärvellä turhilla kaloreilla. Tai katsotaan nyt, tällainen viinisieppo voi olla vähän surkeana, jos joutuu mökillä olemaan kuivin suin. Paleo-meininkihän sopii mökkielämään kuin nyrkki silmään; lihaa ja rehuja vaan grilliin. Oujee.

Vesipeto iskee jälleen

Elämä hymyilee! Menin salille yliväsyneenä valmiina vetämään treeniohjelman läpi vaikka hampaat irvessä ja kyyneleet silmissä, kun bongasin jonkun polskimassa uima-altaassa kuin joku norppa konsanaan! Hey wait! Eiks uima-altaan pitänyt olla kiinni?!! Ilokseni tyttönen tiskin takana kertoi, että allas onkin auki tämän viikon. Innoissani vesijuoksin melkein tunnin ottaen välillä spurtteja ja altaasta noustessa jalat olivat ihan spagettia. Ihan parasta! Vesi tosin tuntui vähän liiankin lämpimältä, koska olen ottanut tavaksi käydä kylmässä suihkussa ennen vesijuoksua/-jumppaa, jotta altaaseen meno ei olisi tuskallista. Uinnin jälkeen lueskelin vielä jotain typerää naistenlehteä infrapunasaunassa parikymmentä minuuttia, koska tokihan uskon, että infrapunasauna sulattaa läskini, poistaa selluliittini ja kaikki mahdolliset kivut, siivoaa kissanhiekkalaatikon ja käy puolestani kaupassa! Koska allas on auki vain tämän viikon ja sitten tulee vielä parin viikon paussi (tokalla viikolla tosin saa mennä uimaan jos haluaa, mutta allas on lämmittämättä ja vesi jääkylmää), menen jo huomenna lounasaikaan uudestaan. Illalla voin sitten tehdä salitreenin. Vähänks oon tehotyttö.

Tahdon ehdottomasti häihini birdcage-hunnun, jonka tahdon tehdä itse, jotta siitä tulee juuri oikeanlainen ja bongasin Häät kiikarissa -blogista ohjeen. Tai siis linkin ohjeeseen. Suomalaisista nettikaupoista ei tuntunut löytyvän oikeanlaista verkkohuntua, joten kysäisin blogin kirjoittajalta mistä sitä saa. Hänen mainitsemastaan englantilaisesta nettikaupasta oli kaikki hyvät värit loppu, joten rakkaan ystäväni Googlen avulla löysin toisen, joka toimittaa Suomeen vaivaisella kahden punnan postimaksulla. Harmi vain, että onnistuin samalla "vahingossa" tilaamaan The Trimming Companyn nettikaupasta huntu- ja fascinator-tarpeita useammalla kympillä. Perustan tehtaan, perkkeles! Suunnitelmat menivät jo niin pitkälle, että suunnittelen myyväni pikkukätösteni tuotoksia Etsyssä, vaikka ikinä en ole mitään tuollaista tehnytkään ja muutenkin olen vähän rähmäkäpälä. Mutta on hyvä luottaa kykyihinsä, eikös vain? ;)

Tällainen vihkisormus mulle muuten tulee, paitsi kolmella timantilla. Titaania, kuten kihlasormuskin, jotta en onnistu sitä ihan heti tuhoamaan - viitaten siihen aiemmin mainittuun rähmäkäpälyyteen.





Oho, innostuin kirjoittamisesta niin, että keitin vahingossa 40 minuutin munia.

TJ 44

Koko kesä on tullut istuttua toimistossa - jossa muuten on ilmastointi rikki - ja edessä on vielä 44 päivää ennen kesälomaa. Nyt on pinna kireällä ja hetkittäin potkin itseäni. Varsinainen kuningasidea - pidetään kesäloma vasta syyskuussa! Tosin tätä kesälomaa kannattaakin odottaa, koska kesäloman toisena päivänä hyppäämme lentokoneeseen, joka suuntaa nokkansa kohti aurinkoista Kaliforniaa. Ensimmäiset kahdeksan päivää vietämme Los Angelesissa, josta vuokrannemme auton ja köröttelemme Las Vegasiin viikoksi. Vegasissa sanomme toisillemme "I do".

Los Angelesissa meillä on Deluxe-huone Hollywood Hotelissa, nimensä mukaisesti keskellä Hollywoodia. En malttaisi odottaa, että pääsen uima-altaalle lekottelemaan. Riittäisihän Los Angelesissa ihmeteltävää pidemmäksikin aikaa, mutta tarkoitus ei ole säntäillä päättömänä paikasta toiseen, vaan rentoutuakin pitää. Saavumme LA:iin sunnuntai-iltana ja heti maanantaina suuntaamme legendaariselle Muscle Beachille seuraamaan Muscle Beach Championship Bodybuilding, Figure and Bikini -kisoja! Jännittävää! Ja kyllä siellä Muscle Beachilla pitää vähän käydä treenamassakin.

Jotta sinne Muscle Beachin lähellekään kehtaisi mennä, on pudotettava pikaisesti kiloja ja toki tahdon näyttää hääpuvussani mahdollisimman hemaisevalta. Joku 4-5 kiloa on jo mennyt, mutta vähintäänkin toinen mokoma on karistettava ennen lomaa. Olen taas päätynyt siihen lopputulokseen, että vähähiilarinen ruokavalio on mulle The Ruokavalio. Muuten ne kilot ei vaan tahdo lähteä vaikka kuinka vliikkuisi ja laskisi kaloreita. Homma tuntuu lähteneen ihan hyvin käyntiin, toivottavasti jatkuu samaan tapaan. Salitreenin makuunkin olen taas päässyt piiitkästä aikaa. Nyt pudotellaan kiloja verenmaku suussa, koska lomaan on 44 päivää, Los Angelesiin 46 päivää ja rouviintumiseen 58 päivää. Hui. Wish me luck!

Lisää matka- ja hääsuunnitelmia myöhemmin.


Muscle Beach joskus muinoin

Uuden alku

Pitihän se minunkin sitten alkaa taas bloggaamaan. Historiasta löytyy treeni-, kokkaus- ja jos jonkinlaista blogia, mutta jospa nyt kerrankin yhdistäisin kaikki samaan paikkaan. Ja yrittäisin jaksaa panostaa vähän kauemmin kuin pari kuukautta. Sanottavaahan mulla riittää, mutta jostain syystä "viisauksiani" on ollut helpompi jakaa Facebookissa ja erinäisillä keskustelufoorumeilla.

Tulen todennäköisesti kirjoittamaan ainakin laihduttamisesta, treenaamisesta, ruuasta ja juomasta, matkustamisesta, häistä, kissoista, sisustamisesta ja muodista. Mitään kovin korkealentoista tekstiä täältä on turha hakea, kunhan jorisen joutavia, kuten blogin nimikin kertoo ;)