Pyydän anteeksi lukijoilta, etten ole päivittänyt blogiani aikoihin. Kaamosmasennus yhdistettynä työ- ja opiskelukiireisiin, järkyttävään niskajumiin ja stressiin iski pahasti eikä ole ollut energiaa mihinkään ylimääräiseen. Nyt tuntuu, että fiilikset alkaa parantua. Niskajumikin parannettiin - kävi ilmi, että joku nikama rintarangassa menee helposti väärään asentoon ja aiheuttaa kamalia kipuja. Menin kuitenkin salille fysioterapeutin kielloista huolimatta ja muljautin sen perkuleen nikaman uudestaan. Se runnottiin paikoilleen toissapäivänä, joten eiköhän tästä mennä vain ylöspäin. Se nyt on kai selvää, että mummojumpat on mun kohtaloni, isoilla painoilla aiheutan vain tuskaa itselleni.
Saimme eilen yllätykseksemme illallisvieraan Japanista. Ei siis ollut ylläri, että kyseinen henkilö on Suomessa, vaan se että tulee meille syömään ja tuo pari tyyppiä mukanaankin. Aikaa oli vähän ja panikoin tovin pohtien, mitä ruokaa laitan. Yritin soittaa jopa äiteelle, joka on kokki, mutta eihän se tietenkään vastannut, kun olisi kerrankin ollut oikeasti asiaa. Ajan vähyyden vuoksi päädyin savulohipastaan, koska kermalla, juustolla ja voilla ei vain voi mennä vikaan. Jälkkäriksi tein mustikkarahkaa, koska Prismassa ei ollut pakastepuolukoita. Meillä syödään normaalisti tosi vähän pastaa/riisiä/pottua tms. vaikka pasta on ihan parasta. Pitää siis käyttää tällaiset tilaisuudet hyväkseen!
Tästä tulee siis tosi iso satsi... jonka kyllä neljä komeaa urheilijanuorukaista ja yksi pyylevä täti, joka söi kyllä aika vähän, tuhosivat melkein kokonaan:
500g täysjyväpastaa (penne)
700g lämminsavulohta
2 banaanishalottia
1 kynnetön valkosipuli
Voita
6dl ruokakermaa
100g Violan Kolme pippuria -tuorejuustoa
100g Valion Mustaleima-pastajuustoa
suolaa
cayennepippuria, koska laitan sitä aina kaikkeen
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
Keitä pasta, ei tartte keittää ihan täyttä aikaa. Huuhtele kylmällä vedellä ja kaada ison uunivuoan pohjalle.
Leikkaa sipulit ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuullota voissa. Lyö joukkoon ruokakermat ja tuorejuusto ja anna muhia hetken aikaa. Pilko lohi palasiksi ja laita joukkoon. Mausta.
Kaada lohi-kermakastike uunivuokaan pastan joukkoon ja sekoita mukaan pastajuustoa. Sirottele loput juustot ruuan päälle ja laita uuniin. Uunissa se oli varmaan jonkun puoli tuntia, siihen asti että alkoi vähän saada väriä päältä.
Tarjoilin salaatin kera ja tarjolla oli myös loput pastajuustosta ja parmesania, mikäli joku tahtoi vielä juustoisempaa settiä. Sapuska upposi sakkiin tosiaan kuin kuuma veitsi voihin.
Mustikkarahka oli myös erittäin yksinkertainen luomus ja sitä oli paljon, mutta sekin kulho melkein nuoltiin puhtaaksi... emäntä sai olla tyytyväinen. Ja kannatti muuten panostaa vähän jouluiseen kattaukseen - vieras oli niin otettu, että kävi vielä ottamassa kuvan pöydästä erikseen!
500g rahkaa
5dl kuohukermaa
400g mustikoita
makeutusainetta oman maun mukaan
Vatkaa kerma, lyö rahka ja mustikat sekaan ja lisää makeutusaine. Älä laita liikaa, ettei tule ällömakeeta. Tästä tulee sikahyvää.
Minäpä yritän nyt taas kirjoitella näitä juttujani vähän useammin. Tämähän on paljon mukavampaa kuin verkkoviestinnän historiasta kirjoittaminen ja tekstikin syntyy ilman suurempia tuskia, ahdistuksia tai itsemurhafiiliksiä. Eli siis voimme hyvillä mielin sanoa, että I'm back in business!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
perjantai 10. joulukuuta 2010
tiistai 12. lokakuuta 2010
Potkua syksyyn?!
Päätin vakaasti, että alan syömään kunnolla ja otan vitamiinikin. Silti söin lounaaksi Lämmin Kuppi -keittoa ja kuivaa näkkäriä, kun en ollut oikein valmistautunut tämän päätöksen vaatimalla tavalla. Huoh. Aamulla sain sentään vitamiinit kurkusta alas, koko Animal Pak -pussillisen. Hieno suoritus! Se ei kuitenkaan riitä, kun pitäisi töistä suoraan kiiruhtaa jumpalle ja sieltä palaveriin. Jotain ravitsevaa pitäisi keksiä siihen väliin.
Tänä iltana suunnittelen huomiset ruokailut valmiiksi, vaikka mikä olisi, koska huomisestakin tulee superkiireinen päivä. Lounastunnilla olisi tarkoitus käydä vähän jumppailemassa ja töistä sitten suoraan kalligrafiakurssille, joka kestää puoli yhdeksään. Ei tuollaista menoa jaksa, jos ei syö kunnolla. Nyt kyllä pakotan itseni syömään niitä ällöttäviä hedelmiä ja vihanneksia, vaikka olisivatkin limaisia ja koostumukseltaan epämääräisiä. Syön jopa banaaneja, vaikka ne ovatkin olleet mun nemesikseni jo kolmen vuosikymmenen ajan!
Tarvitsisin nyt jotain vinkkejä siihen, miten saan potkua syksyyni. Mitä lähemmäs marraskuuta mennään, sitä flegmaattisemmaksi muutun, masennus pukkaa päälle vaikka se muuten onkin hallinnassa, itkettää ja väsyttää niin, että sängystä nouseminen on joka aamu kamalaa tuskaa... ja joka syksy sama juttu, vaikka kuinka yrittäisin taistella vastaan. Ulkoilu ei ole ratkaisu, koska en tykkää ulkoilla pimeässä enkä etenkään kylmässä. Siedän kylmyyttä todella huonosti.
Tämä väsymys ja kyvyttömyys tehdä mitään järkevää sitten puolestaan aiheuttavat suunnatonta vitutusta ja pettymystä itseensä, koska olisi niin paljon asioita, joita haluaisin tehdä. Tahtoisin olla sellainen Duracell-pupu, joka vaan jaksaa vaikka mikä olisi. Kertokaa mulle hyvät superihmiset, miten saatte motivoitua itseänne jaksamaan?! Tahdon olla kaltaisenne
Ei oo helppoa, prkle.
Tänä iltana suunnittelen huomiset ruokailut valmiiksi, vaikka mikä olisi, koska huomisestakin tulee superkiireinen päivä. Lounastunnilla olisi tarkoitus käydä vähän jumppailemassa ja töistä sitten suoraan kalligrafiakurssille, joka kestää puoli yhdeksään. Ei tuollaista menoa jaksa, jos ei syö kunnolla. Nyt kyllä pakotan itseni syömään niitä ällöttäviä hedelmiä ja vihanneksia, vaikka olisivatkin limaisia ja koostumukseltaan epämääräisiä. Syön jopa banaaneja, vaikka ne ovatkin olleet mun nemesikseni jo kolmen vuosikymmenen ajan!
Tarvitsisin nyt jotain vinkkejä siihen, miten saan potkua syksyyni. Mitä lähemmäs marraskuuta mennään, sitä flegmaattisemmaksi muutun, masennus pukkaa päälle vaikka se muuten onkin hallinnassa, itkettää ja väsyttää niin, että sängystä nouseminen on joka aamu kamalaa tuskaa... ja joka syksy sama juttu, vaikka kuinka yrittäisin taistella vastaan. Ulkoilu ei ole ratkaisu, koska en tykkää ulkoilla pimeässä enkä etenkään kylmässä. Siedän kylmyyttä todella huonosti.
Tämä väsymys ja kyvyttömyys tehdä mitään järkevää sitten puolestaan aiheuttavat suunnatonta vitutusta ja pettymystä itseensä, koska olisi niin paljon asioita, joita haluaisin tehdä. Tahtoisin olla sellainen Duracell-pupu, joka vaan jaksaa vaikka mikä olisi. Kertokaa mulle hyvät superihmiset, miten saatte motivoitua itseänne jaksamaan?! Tahdon olla kaltaisenne
Ei oo helppoa, prkle.
maanantai 11. lokakuuta 2010
Ruokaongelmia
En ole jotenkin saanut ruokailujani järkeistettyä tuon reissun jälkeen. Ei tee mieli mitään, kaikki mahdollinen ällöttää ja saatan helposti olla koko päivän syömättä ja sitten illalla pakonomaisesti mättää nälissäni ihan mitä sattuu. Jostain syystä eri ruokien koostumukset - etenkin hedelmien ja vihannesten - tuntuvat inhottavilta ja esimerkiksi pähkinöitä en tahdo syödä ollenkaan. Vähän mahdotonta sitten vetää Poliquinin liha- ja pähkinäaamiaislinjaa. En jotenkin saa edes vitamiinipillereitä syötyä - Animal Pakit ovat viiminen asia, mitä tahtoisin suuhuni laittaa.
Ainoa asia, mitä voisin syödä ihan miten paljon hyvänsä, on juusto! Ihan mikä vain juusto kelpaa mulle, mitä haisevampi, sen parempi. Kunhan se on koostumukseltaan tasaista ilman mitään sattumia. Voikohan pelkällä juustolla elää? Siinä sivussa menisi tietysti hyvä punaviini! Ja ennen kuin joku keksii ehdottaa, niin ilmoitan jo valmiiksi että en satavarmasti ole raskaana. Mulla on välillä kausia, jolloin juutun yhteen ainoaan ruokaan, jota voin syödä. Joskus lukioaikana en syönyt juuri mitään muuta kuin pastaa ja parmesania, koska kaikki muu oli kamalaa.
Olo on aika surkea ja olen väsynyt koko ajan, mutta se on varmasti seurausta heikosta ruokinnasta. Kai se pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa vaikka kännykkään muistutus kolmen tunnin välein, että pitää syödä. Ja laittaa ne ruuat etukäteen valmiiksi, jotta ei sitten tarvitse välipala-aikaan alkaa miettimään, että mitä suuhunsa pistäisi. Ja syödä vaikka sitten hampaat irvessä, väkipakolla. Ehkä sillä saan voimani palautettua ja ruokahommelit sitä myötä kuntoon. Ja riittää sitten voimaa ja motivaatiota tehdä muutakin kuin pötkötellä sohvalla tai pelata Civiä.
Ainoa asia, mitä voisin syödä ihan miten paljon hyvänsä, on juusto! Ihan mikä vain juusto kelpaa mulle, mitä haisevampi, sen parempi. Kunhan se on koostumukseltaan tasaista ilman mitään sattumia. Voikohan pelkällä juustolla elää? Siinä sivussa menisi tietysti hyvä punaviini! Ja ennen kuin joku keksii ehdottaa, niin ilmoitan jo valmiiksi että en satavarmasti ole raskaana. Mulla on välillä kausia, jolloin juutun yhteen ainoaan ruokaan, jota voin syödä. Joskus lukioaikana en syönyt juuri mitään muuta kuin pastaa ja parmesania, koska kaikki muu oli kamalaa.
Olo on aika surkea ja olen väsynyt koko ajan, mutta se on varmasti seurausta heikosta ruokinnasta. Kai se pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa vaikka kännykkään muistutus kolmen tunnin välein, että pitää syödä. Ja laittaa ne ruuat etukäteen valmiiksi, jotta ei sitten tarvitse välipala-aikaan alkaa miettimään, että mitä suuhunsa pistäisi. Ja syödä vaikka sitten hampaat irvessä, väkipakolla. Ehkä sillä saan voimani palautettua ja ruokahommelit sitä myötä kuntoon. Ja riittää sitten voimaa ja motivaatiota tehdä muutakin kuin pötkötellä sohvalla tai pelata Civiä.
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
Hääjuttuja ja herkkuja
Päätin tänään, että teen itse meille hääjuhliin kakunkoristeen. Vähän samaan tyyliin kuin Hunter's Designs -sivustolla. Toki paljon kivemman ja kauniimman. Hahmot voisivat olla vaikka kissoja, jos en jaksa vääntää mini-me:tä meistä. Nyt pitäisi saada kamala kasa erinväristä Fimoa ja kokeeksi jo täytin ostoskoria eri väreillä tuolla Sinellin verkkokaupassa, mutta en mä nyt tähän hätään ala tilaamaan viidellä kympillä mitään askartelumassoja. Pitää harkita sitten reissun jälkeen, syksyn ja talven pimeinä iltoina on aikaa värkkäillä tuollaisia juttuja. Mutta on ne ihan hiton söpösiä ja persoonallisia ja minä vanhana (tosi vanhana!) muovailuvahafriikkinä varmaan saisin ihan hienoja virityksiä aikaan.
Olen myös vähitellen innostunut paperikukkasista ja sen sellaisesta. Ja mitä enemmän asioita mietin ja hääblogeja surffailen, sitä enemmän vahvistuu ajatus, että kaikki tehdään itse. Ja aina kun on mahdollista, kierrätetyistä materiaaleista. Tulee persoonallista jälkeä ja rahaakin säästyy. Paitsi jos toimii kaikkien asioiden kanssa tyyliin viidelläkympillä askartelumassoja kakunkoristetta varten. Hih. Joka tapauksessa, luulen että syksy ja talvi askarrellaan - siis minkä töiltä, opinnoilta ja treenaamiselta ehditään. Uskaltauduin viimein rekisteröitymään, tai siis laittamaan hakemuksen, Offbeat Bride -sivustolle. Siellä on osioita, joihin ei suuri yleisö pääse käsiksi ja läheskään kaikkia halukkaita ei oteta mukaan. Rekisteröityessä pitää kertoa mm. itsestään ja suunnitelmistaan ja siitä, mitä itse toisi mukaan yhteisöön. Wish me luck, laitoin hyvät sepustukset! Ai niin, voi kun ne mun huntu- ja fascinator-tilpehöörit tulisivat pian, niin pääsisin toteuttamaan itseäni!
Useissa jenkkiblogeissa olen törmännyt ohjeisiin, joilla voi rakentaa "valokuva-automaatin" häihin. Tämä olisi kiva ja melkeinpä ilmainen vaihtoehto tylsälle vieraskirjalle. Eikä kenellekään tulisi paineita siitä, mitä kirjoittaa. Valitaan vaan joku kaunis tausta, ehkä jopa kehys, jota vieraat voivat pidellä. Saataville voisi jättää esimerkiksi pahvinkappaleita ja tusseja, jotta vieraat voisivat halutessaan kirjoittaa plakaatin, jota pidellä kuvassa. Ja jotain irtoviiksiä, hassuja hattuja ja muuta sälää, mikä varmaan saisi kamera-aratkin yksilöt houkuteltua kameran eteen ja antaisi viestin, että hassutella todellakin saa. Tästä jäisi todella kiva muisto. Pari linkkiä aiheesta, sisältävät aivan ihania kuvia, jotka kannattaa katsoa:
Becoming Mrs. Mchugh: Ideas I love: Homemade photo booths
The Wedding Hug: How to make you own wedding photobooth
Weddingtobe: How to make your own wedding photo booth
Päätin muuten järjestää itselleni polttarit, kun mulla ei ole kaasoa tai ketään muuta, joka ottaisi ohjat käsiinsä ja järjestäisi sellaiset. Sureskelin sitä hetken aikaa, mutta päätin sitten, että kukas kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. En edes kaipaa mitään kamalan suurta ohjelmanumeroa enkä halua, että kukaan joutuu tuhlaamaan suuria summia minuun. Vaivaudun liiallisesta huomiosta. Sulho lähtee taas Japaniin supertähteilemään, sattumoisin juuri sinä viimeisenä viikonloppuna ennen meidän reissua. Käytänpä sitten tilanteen hyväkseni ja kutsuin meille sekalaisen joukon uusia ja vanhoja ystäviä. Rakastan juhlien järjestämistä ja ihmisten kestitsemistä, joten tämä sopii mulle oikein mainiosti. Hyvää ruokaa, juomaa ja ehkä illalla jonnekin tanssimaan. Ihan parhautta. Jos luet tätä ja olet suruissasi siitä, ettet ole saanut kutsua, voit asiasta mulle mainita. En voinut kaikille kavereille kutsua laittaa, mutta eiköhän porukkaan mahdu mukaan jos haluaa.
Taas postailen kuvia herkuista! Ja mulla on lauantaina hiilaritankkauspäivä! Pitkällisten harkintojen jälkeen alan kallistumaan jäätelöön, jota aion siis nauttia jälkiruuaksi, en kolmea litraa. Muuten normihiilarittomalla mennään.
Olen myös vähitellen innostunut paperikukkasista ja sen sellaisesta. Ja mitä enemmän asioita mietin ja hääblogeja surffailen, sitä enemmän vahvistuu ajatus, että kaikki tehdään itse. Ja aina kun on mahdollista, kierrätetyistä materiaaleista. Tulee persoonallista jälkeä ja rahaakin säästyy. Paitsi jos toimii kaikkien asioiden kanssa tyyliin viidelläkympillä askartelumassoja kakunkoristetta varten. Hih. Joka tapauksessa, luulen että syksy ja talvi askarrellaan - siis minkä töiltä, opinnoilta ja treenaamiselta ehditään. Uskaltauduin viimein rekisteröitymään, tai siis laittamaan hakemuksen, Offbeat Bride -sivustolle. Siellä on osioita, joihin ei suuri yleisö pääse käsiksi ja läheskään kaikkia halukkaita ei oteta mukaan. Rekisteröityessä pitää kertoa mm. itsestään ja suunnitelmistaan ja siitä, mitä itse toisi mukaan yhteisöön. Wish me luck, laitoin hyvät sepustukset! Ai niin, voi kun ne mun huntu- ja fascinator-tilpehöörit tulisivat pian, niin pääsisin toteuttamaan itseäni!
Useissa jenkkiblogeissa olen törmännyt ohjeisiin, joilla voi rakentaa "valokuva-automaatin" häihin. Tämä olisi kiva ja melkeinpä ilmainen vaihtoehto tylsälle vieraskirjalle. Eikä kenellekään tulisi paineita siitä, mitä kirjoittaa. Valitaan vaan joku kaunis tausta, ehkä jopa kehys, jota vieraat voivat pidellä. Saataville voisi jättää esimerkiksi pahvinkappaleita ja tusseja, jotta vieraat voisivat halutessaan kirjoittaa plakaatin, jota pidellä kuvassa. Ja jotain irtoviiksiä, hassuja hattuja ja muuta sälää, mikä varmaan saisi kamera-aratkin yksilöt houkuteltua kameran eteen ja antaisi viestin, että hassutella todellakin saa. Tästä jäisi todella kiva muisto. Pari linkkiä aiheesta, sisältävät aivan ihania kuvia, jotka kannattaa katsoa:
Becoming Mrs. Mchugh: Ideas I love: Homemade photo booths
The Wedding Hug: How to make you own wedding photobooth
Weddingtobe: How to make your own wedding photo booth
Päätin muuten järjestää itselleni polttarit, kun mulla ei ole kaasoa tai ketään muuta, joka ottaisi ohjat käsiinsä ja järjestäisi sellaiset. Sureskelin sitä hetken aikaa, mutta päätin sitten, että kukas kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. En edes kaipaa mitään kamalan suurta ohjelmanumeroa enkä halua, että kukaan joutuu tuhlaamaan suuria summia minuun. Vaivaudun liiallisesta huomiosta. Sulho lähtee taas Japaniin supertähteilemään, sattumoisin juuri sinä viimeisenä viikonloppuna ennen meidän reissua. Käytänpä sitten tilanteen hyväkseni ja kutsuin meille sekalaisen joukon uusia ja vanhoja ystäviä. Rakastan juhlien järjestämistä ja ihmisten kestitsemistä, joten tämä sopii mulle oikein mainiosti. Hyvää ruokaa, juomaa ja ehkä illalla jonnekin tanssimaan. Ihan parhautta. Jos luet tätä ja olet suruissasi siitä, ettet ole saanut kutsua, voit asiasta mulle mainita. En voinut kaikille kavereille kutsua laittaa, mutta eiköhän porukkaan mahdu mukaan jos haluaa.
Taas postailen kuvia herkuista! Ja mulla on lauantaina hiilaritankkauspäivä! Pitkällisten harkintojen jälkeen alan kallistumaan jäätelöön, jota aion siis nauttia jälkiruuaksi, en kolmea litraa. Muuten normihiilarittomalla mennään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)