Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Kuvaa ei ole aiemmin julkaistu, koska saimme hääkuvamme vasta muutama päivä sitten. Pitkät toimitusajat... Las Vegas, 17.9.2010. Yksi elämäni onnellisimmista päivistä. Elvis saattelee minua "alttarille" ja minua vähän itkettää. Siksi lainausmerkeissä, että kyseessä ei ollut millään tavalla uskonnollinen tilaisuus.

Elossa ollaan

Tässähän on vierähtänyt kuukausi, kun viimeksi tänne jotain näpyttelin! Kaksi ja puoli viikkoa siitä meni reissussa - nyt on nähty Los Angeles, Las Vegas, koko hiton autiomaa niiden välillä, Long Beach, Universal Studios, Barstow, Hoover Dam, Boulder City, Grand Canyon West ja vaikka mitä muuta! Ja mikä tärkeintä, on tahdottu ja vannottu valoja itsensä Elviksen edessä!

Ensimmäisenä päivänämme Los Angelesissa suuntasimme Santa Monicaan, josta oli suunnitelmana kävellä Veniceen Muscle Beachille. Sattumoisin tuo päivä oli Labour Day - virallinen kesän viimeinen päivä - ja biitsi oli täynnä jos jonkinmoista vipeltäjää. Aurinkokin oli päättänyt kunnioittaa tätä juhlapäivää porottamalla sananmukaisesti kuin viimeistä päivää.








Eipä siinä sitten tajuttu laittaa aurinkorasvaa ennen kuin jossain puolimatkassa ja siinäkin oli suojakerroin vain 15. Eikä mulla ollut hattuakaan. Epic fail! Poltin päänahkani, otsani, nenän, kasvojen alaosan, osan niskasta (aurinkorasva oli levitetty vähän sinnepäin), decolteen (siihen tuli kivoja kuvioita, kun mulla oli kameralaukku olan yli ja lisäksi kamera kaulahihnassa) ja käsivarret. Lisäksi tapahtui ns. käänteinen pandailmiö: minulla oli suuret aurinkolasit päässä, joten silmänympärykset ja posket olivat aivan valkoiset.



Pari seuraavaa päivää olin vain punainen kuin rapu ja perkeleen kipeä, toisena niistä otsa turposi palloksi, mutta peittyi hyvin otsatukalla. Herättyäni niitä seuraavana aamuna koin aikamoisen järkytyksen. Otsan turvotus oli alkanut valua alaspäin, silmäluomet olivat niin turvoksissa, että silmät olivat vain pienet viirut. Sen päivän vietin sängyssä jääpussi naamalla. Eihän se turvotus tietenkään laskenut moneen päivään ja mietin, että pitääkö tälläkin reissulla tutustua paikalliseen sairaalan (edellisenä kesänä New Yorkissa tein retken paikalliseen ER:ään sikainfluenssaepäilyn vuoksi).



Kallisarvoisia lomapäiviä Enkelten kaupungissa ei kuitenkaan voinut tuhlata piilottelemalla lärviään hotellihuoneessa, joten päätin olla välittämättä tuijottavista ihmisistä ja kauhusta kirkuvista pikkulapsista ja lomailla sydämeni kyllyydestä. Ostin oikein hyvän hatun ja pidin aurinkolasit päässäni sisälläkin. Maanantaina jättäessämme LA:n savusumun taaksemme ja suunnatessamme vuokra-autolla Interstate 15:lle päämääränämme Las Vegas, näytin jo melkeinpä ihmiseltä.

Tästä episodista opin sen, että en enää ikinä ikinä ikinä ole ilman aurinkorasvaa, jos on pienintäkään epäilystä, että voisin palaa, enkä ilman hattua auringonpaisteessa. Enkä myöskään enää ikinä peiliin katsoessani tule ajattelemaan olevani ruma! Olenhan minä oikein soma, kun naamani ei ole turvonnut kolminkertaiseksi!

Vegasiin päästyämme otettiin kaikki ilo irti vuokra-autosta ja tehtiin retki Hoover Damille ja Grand Canyon Westiin. Molemmat olivat todella vaikuttavia, mutta Grand Canyonilla osan ilosta vei se, että jo pelkästä kanjonin näkemisestä oli tehty uskomatonta rahastusta. Kai se Hualapai-heimo sitten tahtoi ottaa takaisin kaiken, mitä valkoinen mies oli heiltä vienyt. Pelkkä käynti maksoi yli 40 taalaa, Skywalk olisi maksanut toisen mokoman. Ei ollut mitään järkeä maksaa Skywalkista, koska 99% varmuudella mun jalkani eivät olisi kantaneet sen vertaa noissa korkeuksissa, että se olisi ollut kannattavaa!






Taidanpa nyt tehdä niin radikaalin päätöksen, että julkaisen tämän tekstin nyt ja jatkan matkakertomusta myöhemmin. Jotta saan varmasti edes jotain julkaistua. Tällä hetkellä pitää kamalaa kiirettä; uusi opintojakso alkaa muutaman viikon päästä, olen pimiökurssilla ja pitäisi ehtiä valokuvatakin ja parin viikon päästä alkaa järjestyksenvalvojakurssi. Ja sitä ennen lehtikirjoittamisen kurssi ja yhdeksi illaksi olen menossa tutustumaan kalligrafian maailmaan. Ja painitapahtumaa pukkaa. Näin käy aina syksyisin - kalenteri on täynnä loppuvuodeksi viimeistään syyskuun lopussa.

Hunnun prototyyppi

Olipas urakka. Onneksi ostin varmaan yhteensä kymmenen metriä verkkoa - viisi mustaa ja viisi valkoista. Ensimmäinen yritelmä oli liian pieni, seuraavan jouduin purkamaan ja vähän leikkelemään ja kasaamaan uudestaan. Ensimmäisestä koekappaleesta opin heti, että langalla ei tee mitään, jos tahtoo, että huntu kestää käytössä. Onneksi olin ostanut varalta siimaa.

Siimalla ompelin myös tuon kiinnitysklipsin paikoilleen ja kukan laitoin kuumaliimalla. Kukka on kyllä aivan liian pieni, pitää jostain käydä ostamassa isompia.

Olen kyllä varsin tyytyväinen tulokseen. En tehnyt tätä varsinaisesti suoraan minkään ohjeen mukaan vaan sovelsin vähän, kun huntu tuntui pönköttävän pöhkön näköisesti. Huomenna taidan yrittää valkoisella verkolla. Whiii!

Flunssaa ja hääpainajaisia

Viime viikko oli paskuudessaan ihan omaa luokkaansa. Alkuviikko meni epämääräisen flunssanpoikasen kourissa ja torstaina se sitten iski päälle kaikella voimalla. Niin kovalla voimalla, että ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jättää U2:n konsertti väliin. Ei olisi juuri enempää voinut vituttaa.

Viime viikon saldo: enemmän karkkia, kuin koko vuonna aiemmin. Jäätelöä, torstaina jopa aamupalaksi, kun kurkku oli niin kipeä. Yhdeksän jatkoa True Bloodin kolmatta tuotantokautta. On muuten paljon parempi kuin kakkoskausi. Iso kasa huonoja elokuvia. Lauantaina kävimme Kinopalatsissa katsomassa The Expendablesin, joka oli erinomainen äksönpläjäys. Leffan jälkeen eksyimme viereiseen pubiin, jossa oli liian halpaa viiniä, jota tulikin sitten litkittyä useampi karahvillinen. Onneksi en saa krapulaa punaviinistä.

Sunnuntaina siskoni tuli käymään ja suureksi ilokseni ilmoitti lähtevänsä mukaan Vegasiin! Varasimme lennot ja hotellihuoneen heti. Aivan mahtavaa, olen niin onnellinen! Varasin saman tien hänellekin meikin ja kampauksen, onneksi onnistui samasta paikasta kuin omani.

Nyt ne hääpainajaiset ovat alkaneet. Viime yönäkin limusiinimme olikin romu avojeeppi, jota ajoi laiton meksikolainen siirtolainen, joka eksyi matkalla sun muuta mukavaa. Mielenkiinnolla odotan millaisiksi nämä unet muodostuvat, kun mennään lähemmäs suurta päivää.

Perjantai 13. päivä

Viimeinkin perjantai! On tätä odotettukin. Ja enää kolme viikkoa kesälomaan, aikahan kuluu kuin siivillä. Ja tasan kuukauden päästä saavumme Vegasiin. Hääkuume senkun nousee, eikä sitä ainakaan laskenut se, että mun taivaallisen ihana sormukseni saapui tällä viikolla. Hääkampauksen ja meikin varasin nyt sitten muualta - tulee nelisenkymppiä halvemmaksi kuin hääpaikan tarjoama käsittely, vaikka tässäkin tapauksessa stylisti tulee meidän hotelliin. Ja taitaa pin up -tyylin! Meikki on airbrush -meikki eli tehdään kynäruiskulla. Kestää ilmeisesti paljon paremmin autiomaan kuuman ja kuivan ilman. Väittävät, että kestää jopa 24 tuntia. Lisäksi laitetaan tekoripset. Eilen aloin selailemaan myös Vegasin ravintoloita, jotta saadaan varmasti pöytä vihkimisen jälkeen juuri sieltä mistä halutaan. On vaan hieman paljon vaihtoehtoja!



Perjantai 13. päivän kunniaksi teen pyhiinvaellukseen entiseen kotikaupunkiini, jota välttelen kuin ruttoa. Onneksi myös kaikki lähisukulaiset ovat karistaneet sen paskakaupungin tomut jaloistaan, joten siellä ei ole pakko käydä. Viha on ehkä hieman turhan vahva ilmaisu, mutta voi sanoa, että ainakin inhoan sitä paikkaa syvästi. Muutettiin sinne, kun olin ekalla luokalla ja vuosi lukion jälkeen lähdin. Kolme ja puoli vuotta myöhemmin palasin hetkeksi, ennen kuin sain työn ja asunnon hankittua Helsingistä. Nyt koen Helsingin täysin kotipaikakseni, eikä mulla ole mitään tunnesiteitä entiseen kotikaupunkiini. Kaikki ystävätkin ovat ovat muuttaneet pois, eikä mulla ole siellä ketään. Mikä on siis hiton hyvä asia. Tänään mennään hakemaan sieltä autoa, jonka saamme Olbifrusin Johannekselta lainaan huomista show'ta varten.



Nyt tunnen taas vaihteeksi oloni melko rauhaisaksi huomisen show'n suhteen. Sellainen olo, että mikään ei voi mennä pieleen ja katsojia tulee valtavasti ja kaikki vaan menee ihan loistavasti! Aikamoista vuoristorataa taas nämä fiilikset. Iltaan mennessä olen varmaan taas täysi stressikimppu. Japanilaiset vieraat saatiin onneksi majoitettua muualle, joten ei tarvitse stressata heidän kestitsemisestä ja viihdyttämisestä. Ja mikä parasta, ei tarvinnut siivota!

Meidän rauhallinen talo on historiaa. Seinänaapuriin on ilmeisesti syntynyt vauva. Koliikki taitaa vaivata pikkuista, kun se huutaa. Ja huutaa ja huutaa ja huutaa. Nonstoppina 24/7 ja ihan järjettömän kovaäänisesti. Ja se on juuri se ääni maailmassa, jota siedän kaikkein huonoiten. Mieluummin asuisin vaikka räjäytystyömaan naapurissa. Olin eilen vaarassa menettää elämänhaluni, mutta onnistuin palauttamaan sen parilla suurella lasillisella valkoviiniä ja U2:lla. Ehkä pitäisi alkaa harkitsemaan jotain äänieristystäkin.



Eilen kävin Sellossa etsimässä olkaimettomia rintaliivejä. Kaikki tuntuivat jotenkin huonoilta ja epävakailta ja yllättäen löysin Lindexiltä tukevat ja mukavat. Saa sitten nähdä kuinka kauan ne kestävät. Anyways, ei ollut tarkoitus puhua siitä mitä ostin, vaan siitä, että olin taas raivon ja pakokauhun vallassa vietettyäni vaivaisen tunnin ostoskeskuksessa. Vihaan shoppailua ja hoidan kaikki mahdolliset ostokset netin kautta. Ruokaostoksetkin tekisi mieli hoitaa netin kautta. Niin säästyisi myös heräteostoksilta - joita ruokakaupassa teen lähinnä juustohyllyllä. Shoppailu voisi olla ihan ookoo, jos ei olisi muita ihmisiä. Hitaasti käveleviä, valtavilla laukuillaan töniviä, tien tukokseksi jääviä, rullaportaat tukkivia, kovaäänisiä, pahalle haisevia ynnä muita ihmisiä. Ja kirkuvia kakaroita. Kesähessumyyjiä, jotka eivät osaa käyttää kassaa. Toivottavasti rikastun nopeasti ja voin lakata shoppaamasta rahvaan joukossa. Hah.

Kylläpäs kiihkoilen taas asioista. Ehkä se tästä helpottaa, kun kello tulee kolme ja työviikko on ohi. Ensi yöksi laitan kyllä tulpat korviin ja herään aikaisintaan kymmeneltä. TGIF.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta iskevät häähulluus, stressi ja kuumetauti

Nyt on sitten buukattu hääpaikka. Meidät vihitään 17.9. klo 18 paikallista aikaa. Se taitaa olla Suomen ajassa lauantaiaamuyötä. Nyt pitäisi päättää, otanko tuon hääpuljun lähettämän stylistin, joka tulisi hotelliin laittamaan tukan ja meikin vai etsinkö muualta. Olisi tietysti helppo, jos homma hoituisi omassa hotellihuoneessa, mutta luulenpa ettei tuo ole ihan halvimmasta päästä oleva vaihtoehto. Ja pitää varmistaa vielä, että stylisti taitaa 50s-/pinup-meikit ja kampaukset.


Olinpas reipas ja käytin lounastuntini - mullahan ei mee aikaa syömiseen, kun vedän edelleen, tai siis taas, noita ateriankorvikedrinksuja - lähetellen tiedusteluja eri hair and makeup -puljuihin Vegasissa. Katsotaan mitä tarjoavat. Kyselin myös pakettihintoja siltä varalta, että tuleva anoppi on myös kiinnostunut kaunistautumisesta ennen meidän suurta hetkeä. Nyt alkaa jo jännittää aika paljon. Toivottavasti tämä häähulluus auttaa mua jaksamaan nämä viimeiset viikot ennen lomaa.


Lauantainen SummerSmash 2010 -show alkaa myös aiheuttaa jännitystä, joka on nopenevaa tahtia muuttumassa stressiksi. Hassua, että kaikkein vähiten jännittää se oma osuus eli kehäkuuluttajan pesti. Näin tapahtuman järjestävän tahon edustajana stressaan enemmän break-evenistä, siitä että kaikki hoitavat omat tehtävänsä, kaikki menee hyvin eikä kukaan loukkaannu. Kehäkuuluttajan hommaa varten olen hankkinut aivan ihanan mekon ja verkkosukkahousut. Mukavaa nousta kehään kymmenen kiloa kevyempänä kuin toukokuussa, vaikka tälläkään kertaa tuskin odotan innolla tapahtumasta otettuja valokuvia.

Vähän kurja olo, niveliä särkee ja päässä humisee. Eilen illalla nousi kuume ja olisin muuten jäänyt kotiin lepäämään, mutta tänään iltapäivällä oli supertärkeä tapaaminen, jota ei voinut siirtää. Tämän illan aion piileskellä sohvalla peiton alla ja juoda litroittain kuumaa teetä toivoen, että olen huomenna kunnossa. Nyt ei ole aikaa sairastaa, kun tälle viikolle olisi tarjolla ainakin töitä, treeniä, wrestlingiä, siivousta, tavaroiden kuvaamista Huuto.netiä varten ja japanilaisia vieraita! Ja hääjuttujakin pitää ehtiä miettiä ja huntua värkätä!

Valivali, itkuvinku ja loppuun vähän kivempiakin asioita

Väsyttää. Väsyttää todella paljon. Edellisestä lomasta on jo reippaasti yli vuosi aikaa ja vielä kolme ja puoli viikkoa pitäisi jaksaa. TJ 24. Aivot tuntuvat lyövän tyhjää koko ajan ja kaikki tekeminen kestää ainakin kaksi kertaa normaalia kauemmin. Unohtelen sanoja ja kesken lauseen saattaa ajatus katketa niin pahasti, etten enää muista, mitä olin sanomassa. Toki osasyynä lienee myös tiukka dieetti, jonka vuoksi energia on vähissä. Ja sitten vielä se helle, joka on imenyt minusta kaikki mehut... ja jonka toivon nyt olevan ohi. Olen niin väsynyt, etten jaksa edes meikata tai juurikaan laittaa hiuksiani, minä joka olen meikannut lähes päivittäin jo 20 vuotta! Vaatteistani en jaksa edes puhua, oon ollut duunissa jopa verkkareissa. Ja Crocseissa lähes joka päivä. Ei vaan jaksa kiinnostaa.

Niskakin on taas vaihteeksi superjumissa ja päänsärkyä pukkaa päivittäin viimeistään puolenpäivän aikaan. Jumi on niin paha, että pikkurilli ja nimetön ovat molemmissa käsissä tunnottomat. Mikään venyttely tai vastaava ei auta, kuin vain pieneksi hetkeksi. Mulla on nivelrikko kaularangassa ja mitä hyvänsä teenkään, vetää se niskan, hartiat ja etuolkapäät jumiin. Mulla on jopa kaula jumissa. Ei tähän tunnu edes urheilu auttavan, koska olen niin jäykkä paska, että vedän hartioita korviin koko ajan. Vesijuostessanikin saan koko ajan tolkuttaa itselleni, että "hartiat rennoksi, hartiat rennoksi" ja kun hetken aikaa ajattelen jotain muuta, ovat ne taas korvissa. Auttaiskohan tähän hypnoosi? "Pim, olet rento kuin ylikypsä spagetti."

Viikonloppu meni läskiksi hyvästä yrityksestä huolimatta, joten tämäkin viikko menee ateriankorvikkeilla. Vituttaa tämä itsekurin vähyys ja aionkin rankaista itseäni koko viikon. Tänään on pakko mennä lenkille, vaikka kuinka väsyttäisi. Huomisesta alkaen taas kutsuu uima-allas, joka päivä. Taidan suosia lounasaikoja, koska silloin altaassa ei ole ainakaan ketään muuta. Siellä kun tuntuu pyörivän välillä kaikenmaailman kuviokellujia ja puolisukeltajia, jotka ovat vain tiellä. Jos käyn lounasaikaan pulikoimassa, niin ehdin vielä illalla salille.

Tänään tapahtuu paljon jänniä asioita, vaikkakin lähinnä ajatuksen tasolla. Olemme löytäneet meitä miellyttävän kappelin ja hääpaketin Vegasista. Lähetin sinne wedding plannerille valtavan kysymyspatteriston, johon toivottavasti saan vastauksen pikapuoliin. Mikäli vielä vastauksetkin miellyttävät, niin tehdään varaus. 17.9.2010 aurinko laskee Vegasissa 18:45, joten mietin että jos seremonia alkaisi 18:00, niin sen jälkeen saisi varmaan ihania kuvia auringonlaskussa. Pakettiin kuuluu 45 digikuvaa ja 16 printtiä, joista kaksi ovat vähän isompia. Lisäksi kukkaset, vihkiminen kynttilänvalossa, videokuvaus ja dvd, suora lähetys nettiin, limusiinikuljetus sinne ja takaisin, shampanjat ja vaikka mitä. Ja tietenkin Elvis, joka laulaa meille. Ihanan mautonta, sopii meille!

Toinen mielenkiintoinen asia on jälleen herätetty ajatus väliaikaisesti ulkomaille muuttamisesta. Molemmat ollaan ulkomailla asuttukin, siippa Espanjassa ja minä Englannissa, mutta tästä ollaan puhuttu silleen on/off jo vuosia. Englanti sopisi minulle mainiosti, vaikka onhan se jo nähty. Jollain perverssillä tavalla rakastan sitä maata kaikista miinuspuolistaan huolimatta. Muita varteenotettavia vaihtoehtoja olisivat mielestäni esimerkiksi Saksa, Hollanti ja Tanska. Tämä ei ole tämän vuoden - eikä varmaan ensi vuodenkaan - kysymys, mutta on nyt siirretty virallisesti mietintämyssyyn. Me ei tulla enää nuoremmiksi, vaikka olenkin vahvasti sitä mieltä, että ikä on vain numero. Pitää lähteä ennen kuin juurtuu liian tiukasti paikoilleen ja huomaa, että elämä vilistää ohi ja jää itse kyydistä. Elämän pitää olla seikkailua.

Ihanaa tilpehööriä!

Mun huntu- ja fascinator-materiaalipakettini saapui viimein! Ihanaa sälää! Vielä pitäisi käydä ostamassa kuumaliimaa ja hiusklipsuja ja sen sellaista, niin pääsen hommiin. Can't wait!

Innostuin nyt vähän liikaakin räpsimään samanlaisia kuvia paketin sisällöstä, mutta kun ne ovat niin kauniin värisiä. Luulenpa, että häihin tulee valkoinen huntu, jossa on pinkki kukkanen. Mustan teen muuta käyttöä varten - mustahan on mun värini, kun olen tällainen yli-ikäinen teinigootti!











Ps. Huuto.netissä myynnissä paljon kamaa ja lisää tulee jatkuvasti, kunhan ehditään kuvailla... http://www.huuto.net/fi/showlist.php3?cat=%25&seller=tainak&status=DN&odir=A

Hääjuttuja ja herkkuja

Päätin tänään, että teen itse meille hääjuhliin kakunkoristeen. Vähän samaan tyyliin kuin Hunter's Designs -sivustolla. Toki paljon kivemman ja kauniimman. Hahmot voisivat olla vaikka kissoja, jos en jaksa vääntää mini-me:tä meistä. Nyt pitäisi saada kamala kasa erinväristä Fimoa ja kokeeksi jo täytin ostoskoria eri väreillä tuolla Sinellin verkkokaupassa, mutta en mä nyt tähän hätään ala tilaamaan viidellä kympillä mitään askartelumassoja. Pitää harkita sitten reissun jälkeen, syksyn ja talven pimeinä iltoina on aikaa värkkäillä tuollaisia juttuja. Mutta on ne ihan hiton söpösiä ja persoonallisia ja minä vanhana (tosi vanhana!) muovailuvahafriikkinä varmaan saisin ihan hienoja virityksiä aikaan.



Olen myös vähitellen innostunut paperikukkasista ja sen sellaisesta. Ja mitä enemmän asioita mietin ja hääblogeja surffailen, sitä enemmän vahvistuu ajatus, että kaikki tehdään itse. Ja aina kun on mahdollista, kierrätetyistä materiaaleista. Tulee persoonallista jälkeä ja rahaakin säästyy. Paitsi jos toimii kaikkien asioiden kanssa tyyliin viidelläkympillä askartelumassoja kakunkoristetta varten. Hih. Joka tapauksessa, luulen että syksy ja talvi askarrellaan - siis minkä töiltä, opinnoilta ja treenaamiselta ehditään. Uskaltauduin viimein rekisteröitymään, tai siis laittamaan hakemuksen, Offbeat Bride -sivustolle. Siellä on osioita, joihin ei suuri yleisö pääse käsiksi ja läheskään kaikkia halukkaita ei oteta mukaan. Rekisteröityessä pitää kertoa mm. itsestään ja suunnitelmistaan ja siitä, mitä itse toisi mukaan yhteisöön. Wish me luck, laitoin hyvät sepustukset! Ai niin, voi kun ne mun huntu- ja fascinator-tilpehöörit tulisivat pian, niin pääsisin toteuttamaan itseäni!

Useissa jenkkiblogeissa olen törmännyt ohjeisiin, joilla voi rakentaa "valokuva-automaatin" häihin. Tämä olisi kiva ja melkeinpä ilmainen vaihtoehto tylsälle vieraskirjalle. Eikä kenellekään tulisi paineita siitä, mitä kirjoittaa. Valitaan vaan joku kaunis tausta, ehkä jopa kehys, jota vieraat voivat pidellä. Saataville voisi jättää esimerkiksi pahvinkappaleita ja tusseja, jotta vieraat voisivat halutessaan kirjoittaa plakaatin, jota pidellä kuvassa. Ja jotain irtoviiksiä, hassuja hattuja ja muuta sälää, mikä varmaan saisi kamera-aratkin yksilöt houkuteltua kameran eteen ja antaisi viestin, että hassutella todellakin saa. Tästä jäisi todella kiva muisto. Pari linkkiä aiheesta, sisältävät aivan ihania kuvia, jotka kannattaa katsoa:

Becoming Mrs. Mchugh: Ideas I love: Homemade photo booths
The Wedding Hug: How to make you own wedding photobooth
Weddingtobe: How to make your own wedding photo booth



Päätin muuten järjestää itselleni polttarit, kun mulla ei ole kaasoa tai ketään muuta, joka ottaisi ohjat käsiinsä ja järjestäisi sellaiset. Sureskelin sitä hetken aikaa, mutta päätin sitten, että kukas kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. En edes kaipaa mitään kamalan suurta ohjelmanumeroa enkä halua, että kukaan joutuu tuhlaamaan suuria summia minuun. Vaivaudun liiallisesta huomiosta. Sulho lähtee taas Japaniin supertähteilemään, sattumoisin juuri sinä viimeisenä viikonloppuna ennen meidän reissua. Käytänpä sitten tilanteen hyväkseni ja kutsuin meille sekalaisen joukon uusia ja vanhoja ystäviä. Rakastan juhlien järjestämistä ja ihmisten kestitsemistä, joten tämä sopii mulle oikein mainiosti. Hyvää ruokaa, juomaa ja ehkä illalla jonnekin tanssimaan. Ihan parhautta. Jos luet tätä ja olet suruissasi siitä, ettet ole saanut kutsua, voit asiasta mulle mainita. En voinut kaikille kavereille kutsua laittaa, mutta eiköhän porukkaan mahdu mukaan jos haluaa.






Taas postailen kuvia herkuista! Ja mulla on lauantaina hiilaritankkauspäivä! Pitkällisten harkintojen jälkeen alan kallistumaan jäätelöön, jota aion siis nauttia jälkiruuaksi, en kolmea litraa. Muuten normihiilarittomalla mennään.

Perjantai!

Lähdin innoissani jo kymmeneltä vesijuoksemaan, mutta jäin pettyneenä raapimaan ovea. Poikkeuksellisesti sali aukeaa vasta iltapäivällä eikä uima-altaaseen saa mennä respan aukioloaikojen ulkopuolella. Eikä taida päästäkään - paitsi jos ryömii kylpyhuoneen oven alta. Menen siis vasta kolmen jälkeen. Sitten äkkiä kotiin laittamaan kamat kasaan ja auton nokka kohti Hirvensalmea. Kauhiat kissaveljekset jäävät tällä kertaa kotiin, kun mökillä on vähän nuorempaakin polvea, joten ressaisin vain koko viikonlopun sitä, että joku jättää vahingossa oven auki ja katteja ongitaan taas talon alta.

Luvassa laiskottelua, saunomista ja uimista ja sen viinipullonkin menin ja ostin. Olen sen ansainnut. Yli viisi kiloa olen jo pudottanut! Happy days! Ja valkkari on sitä paitsi melkein dieettijuomaa; äitee kertoi joskus kultaisella seitkytluvulla laihduttaneensa muna-valkoviinidieetillä! Kaikkea sitä ihmiset kokeilevatkin.

Ärsyttävää, kun tekisi mieli kuunnella vaikka mitä musiikkia, mutta on vähän turhaa kuunnella useata biisiä yhtäaikaa. Hoilotan työhuoneessani täysillä Spotify:n ja Youtuben mukana, kollegat varmaan ovat kummissaan. Tähän mennessä repertuaariin on kuulunut U2 (hiiii, konsertti 20.8.), Placebo, Kate Bush ja Johnny Cash. U2:n biisin "One" olen vetänyt sydäntä- ja korviaraastavasti jo varmaan viisi kertaa. Marilyn Mansonia, Nine Inch Nailsia ja Misfitsiä on vielä PAKKO kuunnella tänään. Pitää varmaan automatkallekin varata muutama levy mukaan ettei tarvitse olla ration armoilla.

Mä olen päättänyt, että tahdon sanoa "I do" toisessa näistä mekoista:





Los Angelesista vaan sitten metsästämään - siellä näkyy olevan useita myyntipisteitä! Kampauksen ja meikin ajattelin laitattaa jossain salongissa, 50-luvun tyyliin tietenkin. Ja toki uusi mekko vaatii uudet kengät! Tällä kertaa olisi tarkoitus kuitenkin jättää shoppailu vähän vähemmälle. Viime kesänä Bostoniin ja New Yorkiin suuntautuneella reissulla ostimme kaksi järkälemäistä matkalaukkua. Ja sitten vielä tavaraa niin paljon, että ne oli vaikea saada kiinni. Se tosin oli suunnitelmakin, lähdimme reissuun tosi pienellä tavaramäärällä.

Vesipeto iskee jälleen

Elämä hymyilee! Menin salille yliväsyneenä valmiina vetämään treeniohjelman läpi vaikka hampaat irvessä ja kyyneleet silmissä, kun bongasin jonkun polskimassa uima-altaassa kuin joku norppa konsanaan! Hey wait! Eiks uima-altaan pitänyt olla kiinni?!! Ilokseni tyttönen tiskin takana kertoi, että allas onkin auki tämän viikon. Innoissani vesijuoksin melkein tunnin ottaen välillä spurtteja ja altaasta noustessa jalat olivat ihan spagettia. Ihan parasta! Vesi tosin tuntui vähän liiankin lämpimältä, koska olen ottanut tavaksi käydä kylmässä suihkussa ennen vesijuoksua/-jumppaa, jotta altaaseen meno ei olisi tuskallista. Uinnin jälkeen lueskelin vielä jotain typerää naistenlehteä infrapunasaunassa parikymmentä minuuttia, koska tokihan uskon, että infrapunasauna sulattaa läskini, poistaa selluliittini ja kaikki mahdolliset kivut, siivoaa kissanhiekkalaatikon ja käy puolestani kaupassa! Koska allas on auki vain tämän viikon ja sitten tulee vielä parin viikon paussi (tokalla viikolla tosin saa mennä uimaan jos haluaa, mutta allas on lämmittämättä ja vesi jääkylmää), menen jo huomenna lounasaikaan uudestaan. Illalla voin sitten tehdä salitreenin. Vähänks oon tehotyttö.

Tahdon ehdottomasti häihini birdcage-hunnun, jonka tahdon tehdä itse, jotta siitä tulee juuri oikeanlainen ja bongasin Häät kiikarissa -blogista ohjeen. Tai siis linkin ohjeeseen. Suomalaisista nettikaupoista ei tuntunut löytyvän oikeanlaista verkkohuntua, joten kysäisin blogin kirjoittajalta mistä sitä saa. Hänen mainitsemastaan englantilaisesta nettikaupasta oli kaikki hyvät värit loppu, joten rakkaan ystäväni Googlen avulla löysin toisen, joka toimittaa Suomeen vaivaisella kahden punnan postimaksulla. Harmi vain, että onnistuin samalla "vahingossa" tilaamaan The Trimming Companyn nettikaupasta huntu- ja fascinator-tarpeita useammalla kympillä. Perustan tehtaan, perkkeles! Suunnitelmat menivät jo niin pitkälle, että suunnittelen myyväni pikkukätösteni tuotoksia Etsyssä, vaikka ikinä en ole mitään tuollaista tehnytkään ja muutenkin olen vähän rähmäkäpälä. Mutta on hyvä luottaa kykyihinsä, eikös vain? ;)

Tällainen vihkisormus mulle muuten tulee, paitsi kolmella timantilla. Titaania, kuten kihlasormuskin, jotta en onnistu sitä ihan heti tuhoamaan - viitaten siihen aiemmin mainittuun rähmäkäpälyyteen.





Oho, innostuin kirjoittamisesta niin, että keitin vahingossa 40 minuutin munia.

TJ 44

Koko kesä on tullut istuttua toimistossa - jossa muuten on ilmastointi rikki - ja edessä on vielä 44 päivää ennen kesälomaa. Nyt on pinna kireällä ja hetkittäin potkin itseäni. Varsinainen kuningasidea - pidetään kesäloma vasta syyskuussa! Tosin tätä kesälomaa kannattaakin odottaa, koska kesäloman toisena päivänä hyppäämme lentokoneeseen, joka suuntaa nokkansa kohti aurinkoista Kaliforniaa. Ensimmäiset kahdeksan päivää vietämme Los Angelesissa, josta vuokrannemme auton ja köröttelemme Las Vegasiin viikoksi. Vegasissa sanomme toisillemme "I do".

Los Angelesissa meillä on Deluxe-huone Hollywood Hotelissa, nimensä mukaisesti keskellä Hollywoodia. En malttaisi odottaa, että pääsen uima-altaalle lekottelemaan. Riittäisihän Los Angelesissa ihmeteltävää pidemmäksikin aikaa, mutta tarkoitus ei ole säntäillä päättömänä paikasta toiseen, vaan rentoutuakin pitää. Saavumme LA:iin sunnuntai-iltana ja heti maanantaina suuntaamme legendaariselle Muscle Beachille seuraamaan Muscle Beach Championship Bodybuilding, Figure and Bikini -kisoja! Jännittävää! Ja kyllä siellä Muscle Beachilla pitää vähän käydä treenamassakin.

Jotta sinne Muscle Beachin lähellekään kehtaisi mennä, on pudotettava pikaisesti kiloja ja toki tahdon näyttää hääpuvussani mahdollisimman hemaisevalta. Joku 4-5 kiloa on jo mennyt, mutta vähintäänkin toinen mokoma on karistettava ennen lomaa. Olen taas päätynyt siihen lopputulokseen, että vähähiilarinen ruokavalio on mulle The Ruokavalio. Muuten ne kilot ei vaan tahdo lähteä vaikka kuinka vliikkuisi ja laskisi kaloreita. Homma tuntuu lähteneen ihan hyvin käyntiin, toivottavasti jatkuu samaan tapaan. Salitreenin makuunkin olen taas päässyt piiitkästä aikaa. Nyt pudotellaan kiloja verenmaku suussa, koska lomaan on 44 päivää, Los Angelesiin 46 päivää ja rouviintumiseen 58 päivää. Hui. Wish me luck!

Lisää matka- ja hääsuunnitelmia myöhemmin.


Muscle Beach joskus muinoin