Päivä 2: Suosikkitavara, ja muuta höpötystä.

Pääsin viimein avaamaan pyöräilykauden eilen. Lupasin jo viime kesänä, että tänä kesänä ajelen uudella tuliterällä fillarilla, mutta tuli poljettua niin luvattoman vähän, että wanha saa vielä luvan kelvata. Ainakin 500 kilsaa sillä pitää ajella vielä, vaikka rämiseekin aika lailla. Eihän siihen kauaa kestä, kun työmatka on yhteensä 11 kilometriä päivässä!

Kunto pääsi talven aikana romahtamaan aivan totaalisesti, kun kompastelin joulukuussa: revin nilkasta nivelsiteet ja jalkapöytä murtui. Paraneminen kesti yli neljä kuukautta ja välillä jalka oli niin kipeä etten voinut edes kävellä. Onneksi pystyin tekemään etätöitä aina kun jalka äityi pahaksi. Kuntoutus oli melkeinpä se kaikkein tuskallisin osuus, nilkka oli arpeutunut ja jäykistynyt. Kun seisoin nenä seinää kohti, varpaat pari senttiä seinästä, en saanut polvea seinään, kun nilkka ei vain taipunut. Sen venyttely sattui niin, että välillä oli pakko huutaa. Hui.

Olen siis säälittävän huonossa kunnossa ja ikäloput mummotkin polkevat mun ohitseni jopa ylämäessä, mutta eiköhän tämä tästä. Tsemppiä minulle! Fillaroinnin lisäksi olen taas eksynyt jumpallekin muutamaan kertaan ja tarkoitus on panostaa siihen, joten eiköhän se kunto ala kasvaa taas kohisten. Salitreenistä haaveilen, mutta se vähän pelottaa vanhojen vammojen sekä kaularangan nivelrikon vuoksi. Pitäisi kai palkata personal trainer, joka ymmärtää tuollaisten juttujen päälle, ainakin auttamaan uudestaan alkuun.

Kakkospäivän kuvan teemana on suosikkitavara. Mietin tätä pitkään ja tulin siihen tulokseen, että voisin melkein kaikesta luopua. Toki rakastan tietokonettani, kameraani, kirjojani ja vaikka mitä muuta sälää, mutta se tärkein on kulkenut jo kohta yhdeksän kuukautta aina mukana, vasemman käden nimettömässä. Se on titaania, joten edes minä en sitä saane rikottua.

Samalla näette myös järkyttävät nakkisormeni.

Lomalomalomaloma

Viimeinen työviikko ennen kolmen viikon lomaa on jo lähtenyt käyntiin! Enkä osaa enää juuri muuta ajatellakaan kuin lomaa. Ajatukset eivät tahtoisi millään pysyä työssä, vaan olen jo haaveissani Hollywoodissa. Vaikka matkalaukku onkin Mikon kanssa reissussa taidan alkaa tänään jo miettimään pakkaamista. Ainakin pyykit pitää pestä ja miettiä, että onko mitään, mitä pitää ostaa. Hiukset pitäisi värjätä, torstaina ne onneksi viimein leikataan. Edellisestä kampaamokäynnistä alkaakin olla joku puoli vuotta. Saa nähdä, kuinka paljon saan tehtyä alkamatta panikoimaan, koska vatsassa on jo perhosia vaikka kuinka.

Pitkä lentomatka ei suoraan sanoen houkuttele pätkääkään, mutta ajattelin ostaa jonkun pokkarin matkalukemisiksi. Viime vuonna luin lennolla Boston-Helsinki Mary Roachin Stiff - The Curious Lives of Human Cadavers -kirjan kokonaan. Suosittelen lämpimästi, jos et ole turhan herkkänahkainen. Erittäin mielenkiintoinen kirja. Nyt ostan todennäköisesti Max Brooksin World War Z -kirjan. Siippa tämän jo kirjastosta lainasikin, minä en ehtinyt lukea. Kirjan edeltäjä The Zombie Survival Guide oli aivan mahtava. Sekin lähti viime vuonna mukaan Bostonin lentokentältä.

Ajattelin buukata kaksi kertaa tunnin henkilökohtaisen saliohjauksen itseltään Pauliina Talukselta Los Angelesissa. Ei se mitään halpaa lystiä ole, mutta uskoisin sen olevan sen arvoista. En ole saanut hommaa kasaan sen jälkeen, kun rikoin olkapääni salilla vajaa pari vuotta sitten. Se vaivasi yli vuoden, söin kiloittain vahvoja tulehduskipulääkkeitä, joiden vuoksi olin ihan tööt koko ajan, enkä voinut tehdä oikein mitään. Olkapää kipuili pahasti jopa kävellessä.

Siinä vaiheessa, kun olkapää alkoi osoittaa parantumisen merkkejä olinkin jo työuupumuksen ja masennuksen vuoksi pitkällä sairaslomalla. Väittäisinpä, että tässä on jonkinlainen syy-/seuraussuhde. Viime kesänä onnistuin vielä jotenkin hankkimaan jalkaani erittäin vittumaisen - pardon my French - rasitusvamman, jonka vuoksi liikkuminen oli niin hankalaa puolisen vuotta, että jouduin välillä turvautumaan kainalosauvoihin.

Anyways, luulen että tapaaminen ihanan, positiivisen Pauliinan kanssa voisi olla se potku persuksille, jota olen epätoivoisesti kaivannut. Motivaatiobuusti! Nythän olen onnistunut karistamaan ihan reippaasti kiloja, jotka tuon surkean puolentoista vuoden aikana keräilin, mutta kyllä niitä riittää vielä roimasti pudotettavaksi. Ja lihakset olen varmaan hukannut kokonaan matkan varrella. Kerroin muuten Pauliinalle, että meillä on jääkaapin ovessa hänen kuvansa ja hän oli tosi otettu!

No rest for the wicked

Mennyt viikonloppu oli varsin rankka siinä mielessä, että levätä ei ehditty lainkaan. Perjantaina pääsimme kotiin vasta myöhään illalla, lauantaina piti olla menossa jo aamupäivällä ja päivä hieman venähti ja eilen viihdytimme japanilaisia vieraita. Tukahduttava kuumuus toi oman lisänsä uupumukseen.

Lauantain show ei sujunut täysin odotusten mukaisesti siinä mielessä, että Ankkarock, Flow, Helsinki City Maraton - jonka reitti kulki juuri Telakkakatua pitkin sulkien sen liikenteeltä - ja tukahduttava kuumuus verottivat yleisön määrää rankalla kädellä. Muuten show meni suunnitelmien mukaisesti eikä kukaan loukkaantunut kovin pahasti. Myös kehäkuuluttaja oli erinomainen! Kaikkein parasta oli se, että kehäkuuluttajalla oli yllään sama korsetti kuin toukokuun show'ssa ja siinä missä se oli toukokuussa selästä kymmenen senttiä auki, oli se nyt tiukimmilleen kiristettynä vähän liian iso. Show'n jälkeen veimme johtoryhmän kesken japanilaiset vieraat Manalaan syömään poronkäristystä.



Sunnuntaina suuntasimme vieraiden kanssa Nuuksioon myrskyvaroituksia uhmaten. Koko päivänä ei satanut tippaakaan vettä, vaikka sää oli todella tukala ja kostea. Onnistuin polttamaan jopa naamani, vaikka metsän siimeksessä taivallettiinkin. Kiersimme neljän kilometrin pituisen Haukankierroksen, joka tuossa kuumuudessa riitti oikein mainiosti. Haukankierros on muutenkin lempireittini korkeuserojen vuoksi. Näköalat ovat mahtavia ja loputtomat ala- ja ylämäet takaavat sen, että hiki nousee pintaan. Kierroksen jälkeen nautimme kunnon picnic-lounaan grillipaikalla. Taisi ottaa reissu japanilaistenkin voimille, kun nukahtivat molemmat ruuan jälkeen kalliolle. Oli aivan mahtavaa päästä taas Nuuksioon: tuli sellainen fiilis, että sinne pitää mennä heti uudestaan. Mikään ei ole tylsempää kuin lenkkeily tasaisessa maastossa, mutta metsäreippailu on vähintäänkin yhtä hyvää aerobista liikuntaa.



Liikunnasta puheenollen, tänään tulee voimaan Fressin syksyn jumppa-aikataulut! Ja vesijumpat alkavat taas. Olen aivan innoissani. Huomenna lounastunnilla vesijumppaan!

Syksy lähestyy, sen haistoi jo ilmassa aamulla. Sääret paljaana oli jopa hieman kylmää! Kyllä minä kesästäkin tykkään, etenkin silloin kun on kuuma, mutta ei liian kuuma, mutta syksy on kulta-aikaani. Silloin olen skarpeimmillani ja onnellisimmillani, rakastan kirpeitä syyspäiviä, kun aurinko paistaa, mutta saa jo pukeutua villapaitaan. Ja iltojen pimetessä voi jo kaivaa kynttilät esiin. Siinä vaiheessa, kun syksy alkaa jo taipua talven suuntaan, ollaan jo menty lempivuodenaikani ohi.

Häihin yksi kuukausi ja yksi päivä.

Valivali, itkuvinku ja loppuun vähän kivempiakin asioita

Väsyttää. Väsyttää todella paljon. Edellisestä lomasta on jo reippaasti yli vuosi aikaa ja vielä kolme ja puoli viikkoa pitäisi jaksaa. TJ 24. Aivot tuntuvat lyövän tyhjää koko ajan ja kaikki tekeminen kestää ainakin kaksi kertaa normaalia kauemmin. Unohtelen sanoja ja kesken lauseen saattaa ajatus katketa niin pahasti, etten enää muista, mitä olin sanomassa. Toki osasyynä lienee myös tiukka dieetti, jonka vuoksi energia on vähissä. Ja sitten vielä se helle, joka on imenyt minusta kaikki mehut... ja jonka toivon nyt olevan ohi. Olen niin väsynyt, etten jaksa edes meikata tai juurikaan laittaa hiuksiani, minä joka olen meikannut lähes päivittäin jo 20 vuotta! Vaatteistani en jaksa edes puhua, oon ollut duunissa jopa verkkareissa. Ja Crocseissa lähes joka päivä. Ei vaan jaksa kiinnostaa.

Niskakin on taas vaihteeksi superjumissa ja päänsärkyä pukkaa päivittäin viimeistään puolenpäivän aikaan. Jumi on niin paha, että pikkurilli ja nimetön ovat molemmissa käsissä tunnottomat. Mikään venyttely tai vastaava ei auta, kuin vain pieneksi hetkeksi. Mulla on nivelrikko kaularangassa ja mitä hyvänsä teenkään, vetää se niskan, hartiat ja etuolkapäät jumiin. Mulla on jopa kaula jumissa. Ei tähän tunnu edes urheilu auttavan, koska olen niin jäykkä paska, että vedän hartioita korviin koko ajan. Vesijuostessanikin saan koko ajan tolkuttaa itselleni, että "hartiat rennoksi, hartiat rennoksi" ja kun hetken aikaa ajattelen jotain muuta, ovat ne taas korvissa. Auttaiskohan tähän hypnoosi? "Pim, olet rento kuin ylikypsä spagetti."

Viikonloppu meni läskiksi hyvästä yrityksestä huolimatta, joten tämäkin viikko menee ateriankorvikkeilla. Vituttaa tämä itsekurin vähyys ja aionkin rankaista itseäni koko viikon. Tänään on pakko mennä lenkille, vaikka kuinka väsyttäisi. Huomisesta alkaen taas kutsuu uima-allas, joka päivä. Taidan suosia lounasaikoja, koska silloin altaassa ei ole ainakaan ketään muuta. Siellä kun tuntuu pyörivän välillä kaikenmaailman kuviokellujia ja puolisukeltajia, jotka ovat vain tiellä. Jos käyn lounasaikaan pulikoimassa, niin ehdin vielä illalla salille.

Tänään tapahtuu paljon jänniä asioita, vaikkakin lähinnä ajatuksen tasolla. Olemme löytäneet meitä miellyttävän kappelin ja hääpaketin Vegasista. Lähetin sinne wedding plannerille valtavan kysymyspatteriston, johon toivottavasti saan vastauksen pikapuoliin. Mikäli vielä vastauksetkin miellyttävät, niin tehdään varaus. 17.9.2010 aurinko laskee Vegasissa 18:45, joten mietin että jos seremonia alkaisi 18:00, niin sen jälkeen saisi varmaan ihania kuvia auringonlaskussa. Pakettiin kuuluu 45 digikuvaa ja 16 printtiä, joista kaksi ovat vähän isompia. Lisäksi kukkaset, vihkiminen kynttilänvalossa, videokuvaus ja dvd, suora lähetys nettiin, limusiinikuljetus sinne ja takaisin, shampanjat ja vaikka mitä. Ja tietenkin Elvis, joka laulaa meille. Ihanan mautonta, sopii meille!

Toinen mielenkiintoinen asia on jälleen herätetty ajatus väliaikaisesti ulkomaille muuttamisesta. Molemmat ollaan ulkomailla asuttukin, siippa Espanjassa ja minä Englannissa, mutta tästä ollaan puhuttu silleen on/off jo vuosia. Englanti sopisi minulle mainiosti, vaikka onhan se jo nähty. Jollain perverssillä tavalla rakastan sitä maata kaikista miinuspuolistaan huolimatta. Muita varteenotettavia vaihtoehtoja olisivat mielestäni esimerkiksi Saksa, Hollanti ja Tanska. Tämä ei ole tämän vuoden - eikä varmaan ensi vuodenkaan - kysymys, mutta on nyt siirretty virallisesti mietintämyssyyn. Me ei tulla enää nuoremmiksi, vaikka olenkin vahvasti sitä mieltä, että ikä on vain numero. Pitää lähteä ennen kuin juurtuu liian tiukasti paikoilleen ja huomaa, että elämä vilistää ohi ja jää itse kyydistä. Elämän pitää olla seikkailua.

Jos ikävä tuntuu tältä...

Niin tyhjä taas kun olet pois tää talo on.
Me ovi haassa ollaan vain pois valo on.
Ja me talon kanssa kuunnellaan, kun sade lyö ikkunaan.
Voi, kuinka me sinua kaivataan!

Siippa on taas ottelureissulla; lähti eilen aamuyöstä ja palaa vasta myöhään sunnuntaina. Ja minä kaipaan. Kaipaan jokaisella solullani. Vaikka hän matkustaa välillä parikin kertaa kuukaudessa, ovat nämä poissaolot aina yhtä vaikeita. Niihin ei vaan totu. Kaipuu on fyysinen tunne, ontto olo tuolla jossain sydämen tienoilla.

En tunnustaudu millään tavalla läheisriippuvaiseksi, osaan kyllä olla yksinkin. En vain halua kömpiä yksin sänkyyn, nukun huonosti ilman rakkaan lämmintä kainaloa ja rauhoittavaa tuhinaa ja enkä halua herätä yksin. Pimeääkin pelkään - yksin ollessa varjot heräävät eloon ja sängyn alta kuuluu toinen toistaan pelottavampien hirviöiden sihinää ja jupinaa niiden suunnitellessa, miten ne valmistavat mut yöpalakseen. Kissatkin ovat kovin levottomia isännän ollessa pois, toinen viettää päivät pitkät eteisessä ovea vahtien. Ja molemmat mulkoilevat mua aivan kuin oisin syyllinen toisen poissaoloon.
Suhteen alussa asuimme puolen vuoden ajan yli 3000 kilometrin päässä toisistamme. Se oli aivan kamalaa aikaa, olin aivan riekaleina ikävän vuoksi. Onneksi pystyimme olemaan yhteydessä päivittäin internetin välityksellä. Pitkästä erosta kuitenkin selvittiin, se vain hitsasi meidät tiukemmin yhteen ja tuntui, että kun kerran selvittiin siitä, niin selvitään mistä vain. Ilman luottamusta homma ei toimisi, eikä suhde ilman luottamusta muutenkaan ole mielestäni minkään arvoinen.

Vaikka siipan poissaolot ovat minulle rankkoja, on pakko sanoa, että olen niin maan perkuleen ylpeä siitä miehestä. Ja onnellinen siitä, että hän saa tehdä juuri sitä, mistä on haaveillut alle kouluikäisestä pojannassikasta lähtien. Hänen menestyksensä ja kasvava suosionsa pitkin Eurooppaa ja Japanissa asti on jotain aivan mieletöntä. Ja hän on ansainnut ne 100-prosenttisesti tehtyään valtavasti töitä niiden eteen.

Olen taas järjestänyt itselleni äksöniä, jotta en murehtisi yksin kotona. Tänään menen äiteen kanssa katsomaan uusimman Shrekin ja huomenna on edessä Taru Sormusten Herrasta -leffamaraton pikkuveljen kanssa. Lauantaina taas olen kutsunut meille joukon ihania naisia viettämään tyttöjen Rock Band -iltaa. Tarjolla tulee olemaan kaikenlaisia herkkuja ja tämä viimeaikoina erittäin huonolla ruokinnalla ollut neiti aikoo viettää ansaitsemansa herkkupäivän. Kohtuus mielessä tietenkin!

Vähän morkkista pukkaa, kun ole tällä viikolla käynyt treenaamassa kertaakaan. Voimat eivät yksinkertaisesti riitä. Muutaman kävelylenkin olen kuitenkin tehnyt. Ensi viikolla onneksi aukeaa taas salin uima-allas. Can't wait!

Miks mä aina unohdan näistä otsikon?!!

Meni taas treenit pelkän aerobisen puolelle... mä luulen, että voimat ovat vähissä tuon radikaalisti muuttuneen ruokavalion vuoksi. Taitaa olla jotain puutoksiakin jo, kun suupielet on auki ja lihakset kramppaa koko ajan. Olen tullut siihen tulokseen - rakkaan puolisoni myötävaikutuksella - ettei kannata ostaa lisäravinteita erikseen, vaan ostan Animal Pakia. Näkyy nyt vaan olevan lopussa Mass.fi:sta, toivottavasti tulee pian lisää. Lisäksi aattelin vedellä silti noita Omega 3 -kapseleita, koska niitä tarvitsen tai ainakin guruni Charles Poliquin on niin mulle uskotellut.

Omega kolmosia valitessa kannattaa muuten olla tarkkana, osa niistä on ihan kusetusta. Ei ehkä kannata tarttua siihen halvimpaan purkkiin. Ja kannattaa lukea rakkaimpani blogista, miten meitä kusetetaan. Itse vedän E-Epaa ja aion niin tehdä myös tulevaisuudessa.

Kokkailin tänään aivan loistavan paleolihamurekkeen. Oli niin hyvää, että sitä olisi tehnyt mieli vetää ihan älyttömästi, mutta toki hillitsin itseni! Olen vasta viime aikoina sisäistänyt, ettei joka aterian tarvitse olla mikään suuri kulinaristinen taidonnäyte. Tähän ymmärrykseen on auttanut suuresti Kaisa Jaakkolan Flow Food -kansio Facebookissa, kuten myös hänen blogikirjoittelunsa. On helpompi syödä terveellisesti, kun ruuanlaitosta ei tarvitse ottaa stressiä. Jos ei jaksa kikkailla keittiössä, heittää vaan jauhelihan pannuun ja syö sen esimerkiksi kurkun ja muutaman pähkinän kera. Helppoa ja herkullista, kunhan sen jauhelihan maustaa kunnolla. Ja ennen kaikkea nopeaa!

Toistaiseksi olen vielä melkeinpä täysin hiilarittomalla linjalla, mutta tulevaisuutta silmällä pitäen ostin duuniinkin blenderin, jotta voin tehdä smoothieita.




Kaisan vanhasta blogista muuten löytyy Poliquinin kirjoituksia käännettynä! Muutenkin tosi paljon lukemisen arvoista treeni- ja ravintoasiaa!

Ärrinmurrin

Fiilikset eivät ole parantuneet tippaakaan sitten lounasajan. Luulen, että oon taas saanut pienen myrkytystilan noista hyttysenpuremista. Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta. Lisäksi onnistuin kehittämään aivan julmetun vitutuksen parin viimeisen tunnin aikana duunissa. Salilla päätin keskittyä aerobiseen, koska ei tehnyt tippaakaan mieli alkaa rehkimään, kun olo oli jotenkin hatara ja mahaankin sattui kamalasti. Vedin neljäkymmentä minuuttia reipasta kävelyä juoksumatolla, yrittäen koko ajan psyykata itseäni "ei kutita, ei kutita", vaikka hikoilu tuntui moninkertaistavan kutinan. Onneksi töllöstä tuli Oprah, joka piti mut jokseenkin viihdyttyneenä noinkin pitkän ajan. Tulipahan jotain tehtyä, ei mennyt ihan harakoille tämän päivän treenit. Vituttaa silti edelleen.

Tullessa kävin hakemassa Postista Fitnesstukun paketin - mun salaisen aseeni - jossa on viikon annos Quick Diet Complete -jauhetta. Aattelin sillä vetää yhden viikon tässä elokuussa. Todennäköisesti ensi viikon, kun mies lähtee Saksaan ja jos en pidä itseäni sotilaallisessa kurissa, sorrun lääkitsemään ikävääni irtokarkeilla ja tonkallisella punkkua. (Tosin olisin melkein jo ansainnut ne irtokarkit, kun edellisestä kerrasta on kohta pari kuukautta. Hah.) Lasken itseni sillä lailla onnekkaaksi, että mulla ei ole makeanhimoa juuri ollenkaan, enkä kamalasti edes välitä suklaasta. Juusto on painonhallinnan saralla nemesikseni, mutta onneksi guruni Poliquin ei maitotuotteista perusta. En siis tästä lähtien minäkään. Yrittää hän tolkuttaa itselleen...

Tällainen hyvä "ohje" löytyi raivarien varalle. Pitää varmaan kokeilla, mulla kun on suuria ongelmia raivonhallinnan kanssa. Onneksi kuitenkin lähinnä ennen kuukautisia, en ole kuin raivo härkä aivan koko aikaa.

My recipe for dealing with anger and frustration: set the kitchen timer for twenty minutes, cry, rant, and rave, and at the sound of the bell, simmer down and go about business as usual. ~Phyllis Diller

Lisää Poliquinia

On se fiksu!

Why Women Can't Lose Weight Part 4: Women and Making Time for Exercise

Why Women Can't Lose Weight Part 5: Women and Blood Work

Top 10 reasons how women get fatter despite good intent

Tip 160: Non-Green Vegetables For Fat Loss

Paleo-meininkiä

Tänä vuonna olen onnistunut menemään näissä ruokajutuissa yhdestä ääripäästä toiseen. Ensin päätin alkaa vegaaniksi ja hetken voinkin ihan älyttömän hyvin tuolla ruokavaliolla. Tosin proteiinia ei tullut läheskään tarpeeksi eikä paino oikein ottanut alun jälkeen tippuakseen. Nyt olen ketodieetillä ja liha maistuu jopa aamiaiseksi. Oon vähitellen muuttumassa täysiveriseksi Charles Poliquinin opetuslapseksi. Erittäin mielenkiintoisia juttuja tällä herralla, suosittelen lukemaan ensialkuun ainakin seuraavat tekstit:

Why Women Can't Lose Weight Part 1: Women and Breakfast Cereals

Why Women Can't Lose Weight Part 2: Women, Breakfast and Soy

Why Women Can't Lose Weight Part 3: Women and Why Eating Fat Does Not Make You Fat

The Meat and Nut Breakfast

Käväisin lounastunnilla vesijuoksemassa ja se oli oikein nautinnollista taas kerran. Heräsin kunnolla vasta tuolloin - torstai on perinteisesti se hankalin päivä väsymyksen kannalta. Perjantai meneekin sitten ihan omalla painollaan.

Nyt odotan perjantaita kuin kuuta nousevaa, koska teimme päätöksen lähteä mökille. Jiihaa. Meillä ei tosiaan ole ollut kesälomaa tänä kesänä ja juhannuksenakaan ei päästy mökkeilemään, koska miehen piti olla Big In Japan. Ihanaa päästä chillaamaan ja saunomaan ja uimaan, vaikka ovat luvanneet vesisadetta koko maahan. Pitää varautua kirjalla ja parilla leffalla. Ajattelin ensin, että ostan yhden viinipullon reissuun mukaan, mutta enpä taida viitsiä hyvin sujuvaa dieettiä tärvellä turhilla kaloreilla. Tai katsotaan nyt, tällainen viinisieppo voi olla vähän surkeana, jos joutuu mökillä olemaan kuivin suin. Paleo-meininkihän sopii mökkielämään kuin nyrkki silmään; lihaa ja rehuja vaan grilliin. Oujee.

Vesipeto iskee jälleen

Elämä hymyilee! Menin salille yliväsyneenä valmiina vetämään treeniohjelman läpi vaikka hampaat irvessä ja kyyneleet silmissä, kun bongasin jonkun polskimassa uima-altaassa kuin joku norppa konsanaan! Hey wait! Eiks uima-altaan pitänyt olla kiinni?!! Ilokseni tyttönen tiskin takana kertoi, että allas onkin auki tämän viikon. Innoissani vesijuoksin melkein tunnin ottaen välillä spurtteja ja altaasta noustessa jalat olivat ihan spagettia. Ihan parasta! Vesi tosin tuntui vähän liiankin lämpimältä, koska olen ottanut tavaksi käydä kylmässä suihkussa ennen vesijuoksua/-jumppaa, jotta altaaseen meno ei olisi tuskallista. Uinnin jälkeen lueskelin vielä jotain typerää naistenlehteä infrapunasaunassa parikymmentä minuuttia, koska tokihan uskon, että infrapunasauna sulattaa läskini, poistaa selluliittini ja kaikki mahdolliset kivut, siivoaa kissanhiekkalaatikon ja käy puolestani kaupassa! Koska allas on auki vain tämän viikon ja sitten tulee vielä parin viikon paussi (tokalla viikolla tosin saa mennä uimaan jos haluaa, mutta allas on lämmittämättä ja vesi jääkylmää), menen jo huomenna lounasaikaan uudestaan. Illalla voin sitten tehdä salitreenin. Vähänks oon tehotyttö.

Tahdon ehdottomasti häihini birdcage-hunnun, jonka tahdon tehdä itse, jotta siitä tulee juuri oikeanlainen ja bongasin Häät kiikarissa -blogista ohjeen. Tai siis linkin ohjeeseen. Suomalaisista nettikaupoista ei tuntunut löytyvän oikeanlaista verkkohuntua, joten kysäisin blogin kirjoittajalta mistä sitä saa. Hänen mainitsemastaan englantilaisesta nettikaupasta oli kaikki hyvät värit loppu, joten rakkaan ystäväni Googlen avulla löysin toisen, joka toimittaa Suomeen vaivaisella kahden punnan postimaksulla. Harmi vain, että onnistuin samalla "vahingossa" tilaamaan The Trimming Companyn nettikaupasta huntu- ja fascinator-tarpeita useammalla kympillä. Perustan tehtaan, perkkeles! Suunnitelmat menivät jo niin pitkälle, että suunnittelen myyväni pikkukätösteni tuotoksia Etsyssä, vaikka ikinä en ole mitään tuollaista tehnytkään ja muutenkin olen vähän rähmäkäpälä. Mutta on hyvä luottaa kykyihinsä, eikös vain? ;)

Tällainen vihkisormus mulle muuten tulee, paitsi kolmella timantilla. Titaania, kuten kihlasormuskin, jotta en onnistu sitä ihan heti tuhoamaan - viitaten siihen aiemmin mainittuun rähmäkäpälyyteen.





Oho, innostuin kirjoittamisesta niin, että keitin vahingossa 40 minuutin munia.

TJ 44

Koko kesä on tullut istuttua toimistossa - jossa muuten on ilmastointi rikki - ja edessä on vielä 44 päivää ennen kesälomaa. Nyt on pinna kireällä ja hetkittäin potkin itseäni. Varsinainen kuningasidea - pidetään kesäloma vasta syyskuussa! Tosin tätä kesälomaa kannattaakin odottaa, koska kesäloman toisena päivänä hyppäämme lentokoneeseen, joka suuntaa nokkansa kohti aurinkoista Kaliforniaa. Ensimmäiset kahdeksan päivää vietämme Los Angelesissa, josta vuokrannemme auton ja köröttelemme Las Vegasiin viikoksi. Vegasissa sanomme toisillemme "I do".

Los Angelesissa meillä on Deluxe-huone Hollywood Hotelissa, nimensä mukaisesti keskellä Hollywoodia. En malttaisi odottaa, että pääsen uima-altaalle lekottelemaan. Riittäisihän Los Angelesissa ihmeteltävää pidemmäksikin aikaa, mutta tarkoitus ei ole säntäillä päättömänä paikasta toiseen, vaan rentoutuakin pitää. Saavumme LA:iin sunnuntai-iltana ja heti maanantaina suuntaamme legendaariselle Muscle Beachille seuraamaan Muscle Beach Championship Bodybuilding, Figure and Bikini -kisoja! Jännittävää! Ja kyllä siellä Muscle Beachilla pitää vähän käydä treenamassakin.

Jotta sinne Muscle Beachin lähellekään kehtaisi mennä, on pudotettava pikaisesti kiloja ja toki tahdon näyttää hääpuvussani mahdollisimman hemaisevalta. Joku 4-5 kiloa on jo mennyt, mutta vähintäänkin toinen mokoma on karistettava ennen lomaa. Olen taas päätynyt siihen lopputulokseen, että vähähiilarinen ruokavalio on mulle The Ruokavalio. Muuten ne kilot ei vaan tahdo lähteä vaikka kuinka vliikkuisi ja laskisi kaloreita. Homma tuntuu lähteneen ihan hyvin käyntiin, toivottavasti jatkuu samaan tapaan. Salitreenin makuunkin olen taas päässyt piiitkästä aikaa. Nyt pudotellaan kiloja verenmaku suussa, koska lomaan on 44 päivää, Los Angelesiin 46 päivää ja rouviintumiseen 58 päivää. Hui. Wish me luck!

Lisää matka- ja hääsuunnitelmia myöhemmin.


Muscle Beach joskus muinoin