Potkua syksyyn?!

Päätin vakaasti, että alan syömään kunnolla ja otan vitamiinikin. Silti söin lounaaksi Lämmin Kuppi -keittoa ja kuivaa näkkäriä, kun en ollut oikein valmistautunut tämän päätöksen vaatimalla tavalla. Huoh. Aamulla sain sentään vitamiinit kurkusta alas, koko Animal Pak -pussillisen. Hieno suoritus! Se ei kuitenkaan riitä, kun pitäisi töistä suoraan kiiruhtaa jumpalle ja sieltä palaveriin. Jotain ravitsevaa pitäisi keksiä siihen väliin.

Tänä iltana suunnittelen huomiset ruokailut valmiiksi, vaikka mikä olisi, koska huomisestakin tulee superkiireinen päivä. Lounastunnilla olisi tarkoitus käydä vähän jumppailemassa ja töistä sitten suoraan kalligrafiakurssille, joka kestää puoli yhdeksään. Ei tuollaista menoa jaksa, jos ei syö kunnolla. Nyt kyllä pakotan itseni syömään niitä ällöttäviä hedelmiä ja vihanneksia, vaikka olisivatkin limaisia ja koostumukseltaan epämääräisiä. Syön jopa banaaneja, vaikka ne ovatkin olleet mun nemesikseni jo kolmen vuosikymmenen ajan!

Tarvitsisin nyt jotain vinkkejä siihen, miten saan potkua syksyyni. Mitä lähemmäs marraskuuta mennään, sitä flegmaattisemmaksi muutun, masennus pukkaa päälle vaikka se muuten onkin hallinnassa, itkettää ja väsyttää niin, että sängystä nouseminen on joka aamu kamalaa tuskaa... ja joka syksy sama juttu, vaikka kuinka yrittäisin taistella vastaan. Ulkoilu ei ole ratkaisu, koska en tykkää ulkoilla pimeässä enkä etenkään kylmässä. Siedän kylmyyttä todella huonosti.


Tämä väsymys ja kyvyttömyys tehdä mitään järkevää sitten puolestaan aiheuttavat suunnatonta vitutusta ja pettymystä itseensä, koska olisi niin paljon asioita, joita haluaisin tehdä. Tahtoisin olla sellainen Duracell-pupu, joka vaan jaksaa vaikka mikä olisi. Kertokaa mulle hyvät superihmiset, miten saatte motivoitua itseänne jaksamaan?! Tahdon olla kaltaisenne

Ei oo helppoa, prkle.

Pre-holiday meltdown

Näyttää vähän siltä, että mitä lähemmäksi lomaa mennään, sitä harvinaisemmiksi nämä blogipostaukset käyvät. Olen niin väsynyt, stressaantunut, ahdistunut, angstinen ja aggressiivinen, että en oikein osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Eikä mulla ole oikeastaan mitään sanottavaakaan. Tahdon vain päästä lepuuttamaan väsynyttä vanhaa ruhoani ja ennen kaikkea väsynyttä vanhaa mieltäni. Eiköhän Kalifornian auringon alta löydy parannus tälle stressille ja ahdistukselle ja osaan ehkä ajatella joitain asioita hieman toisesta näkökulmasta. Ihan mahtavaa päästä irtautumaan arjesta aivan täysin.

Löysin muuten uuden elämänkatsomuksen, joka voisi olla mulle Se Oikea: The F**k It Way!

Kuin salama kirkkaalta taivaalta iskevät häähulluus, stressi ja kuumetauti

Nyt on sitten buukattu hääpaikka. Meidät vihitään 17.9. klo 18 paikallista aikaa. Se taitaa olla Suomen ajassa lauantaiaamuyötä. Nyt pitäisi päättää, otanko tuon hääpuljun lähettämän stylistin, joka tulisi hotelliin laittamaan tukan ja meikin vai etsinkö muualta. Olisi tietysti helppo, jos homma hoituisi omassa hotellihuoneessa, mutta luulenpa ettei tuo ole ihan halvimmasta päästä oleva vaihtoehto. Ja pitää varmistaa vielä, että stylisti taitaa 50s-/pinup-meikit ja kampaukset.


Olinpas reipas ja käytin lounastuntini - mullahan ei mee aikaa syömiseen, kun vedän edelleen, tai siis taas, noita ateriankorvikedrinksuja - lähetellen tiedusteluja eri hair and makeup -puljuihin Vegasissa. Katsotaan mitä tarjoavat. Kyselin myös pakettihintoja siltä varalta, että tuleva anoppi on myös kiinnostunut kaunistautumisesta ennen meidän suurta hetkeä. Nyt alkaa jo jännittää aika paljon. Toivottavasti tämä häähulluus auttaa mua jaksamaan nämä viimeiset viikot ennen lomaa.


Lauantainen SummerSmash 2010 -show alkaa myös aiheuttaa jännitystä, joka on nopenevaa tahtia muuttumassa stressiksi. Hassua, että kaikkein vähiten jännittää se oma osuus eli kehäkuuluttajan pesti. Näin tapahtuman järjestävän tahon edustajana stressaan enemmän break-evenistä, siitä että kaikki hoitavat omat tehtävänsä, kaikki menee hyvin eikä kukaan loukkaannu. Kehäkuuluttajan hommaa varten olen hankkinut aivan ihanan mekon ja verkkosukkahousut. Mukavaa nousta kehään kymmenen kiloa kevyempänä kuin toukokuussa, vaikka tälläkään kertaa tuskin odotan innolla tapahtumasta otettuja valokuvia.

Vähän kurja olo, niveliä särkee ja päässä humisee. Eilen illalla nousi kuume ja olisin muuten jäänyt kotiin lepäämään, mutta tänään iltapäivällä oli supertärkeä tapaaminen, jota ei voinut siirtää. Tämän illan aion piileskellä sohvalla peiton alla ja juoda litroittain kuumaa teetä toivoen, että olen huomenna kunnossa. Nyt ei ole aikaa sairastaa, kun tälle viikolle olisi tarjolla ainakin töitä, treeniä, wrestlingiä, siivousta, tavaroiden kuvaamista Huuto.netiä varten ja japanilaisia vieraita! Ja hääjuttujakin pitää ehtiä miettiä ja huntua värkätä!