Fiilikset eivät ole parantuneet tippaakaan sitten lounasajan. Luulen, että oon taas saanut pienen myrkytystilan noista hyttysenpuremista. Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta. Lisäksi onnistuin kehittämään aivan julmetun vitutuksen parin viimeisen tunnin aikana duunissa. Salilla päätin keskittyä aerobiseen, koska ei tehnyt tippaakaan mieli alkaa rehkimään, kun olo oli jotenkin hatara ja mahaankin sattui kamalasti. Vedin neljäkymmentä minuuttia reipasta kävelyä juoksumatolla, yrittäen koko ajan psyykata itseäni "ei kutita, ei kutita", vaikka hikoilu tuntui moninkertaistavan kutinan. Onneksi töllöstä tuli Oprah, joka piti mut jokseenkin viihdyttyneenä noinkin pitkän ajan. Tulipahan jotain tehtyä, ei mennyt ihan harakoille tämän päivän treenit. Vituttaa silti edelleen.
Tullessa kävin hakemassa Postista Fitnesstukun paketin - mun salaisen aseeni - jossa on viikon annos Quick Diet Complete -jauhetta. Aattelin sillä vetää yhden viikon tässä elokuussa. Todennäköisesti ensi viikon, kun mies lähtee Saksaan ja jos en pidä itseäni sotilaallisessa kurissa, sorrun lääkitsemään ikävääni irtokarkeilla ja tonkallisella punkkua. (Tosin olisin melkein jo ansainnut ne irtokarkit, kun edellisestä kerrasta on kohta pari kuukautta. Hah.) Lasken itseni sillä lailla onnekkaaksi, että mulla ei ole makeanhimoa juuri ollenkaan, enkä kamalasti edes välitä suklaasta. Juusto on painonhallinnan saralla nemesikseni, mutta onneksi guruni Poliquin ei maitotuotteista perusta. En siis tästä lähtien minäkään. Yrittää hän tolkuttaa itselleen...
Tällainen hyvä "ohje" löytyi raivarien varalle. Pitää varmaan kokeilla, mulla kun on suuria ongelmia raivonhallinnan kanssa. Onneksi kuitenkin lähinnä ennen kuukautisia, en ole kuin raivo härkä aivan koko aikaa.
My recipe for dealing with anger and frustration: set the kitchen timer for twenty minutes, cry, rant, and rave, and at the sound of the bell, simmer down and go about business as usual. ~Phyllis Diller
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti