No rest for the wicked

Mennyt viikonloppu oli varsin rankka siinä mielessä, että levätä ei ehditty lainkaan. Perjantaina pääsimme kotiin vasta myöhään illalla, lauantaina piti olla menossa jo aamupäivällä ja päivä hieman venähti ja eilen viihdytimme japanilaisia vieraita. Tukahduttava kuumuus toi oman lisänsä uupumukseen.

Lauantain show ei sujunut täysin odotusten mukaisesti siinä mielessä, että Ankkarock, Flow, Helsinki City Maraton - jonka reitti kulki juuri Telakkakatua pitkin sulkien sen liikenteeltä - ja tukahduttava kuumuus verottivat yleisön määrää rankalla kädellä. Muuten show meni suunnitelmien mukaisesti eikä kukaan loukkaantunut kovin pahasti. Myös kehäkuuluttaja oli erinomainen! Kaikkein parasta oli se, että kehäkuuluttajalla oli yllään sama korsetti kuin toukokuun show'ssa ja siinä missä se oli toukokuussa selästä kymmenen senttiä auki, oli se nyt tiukimmilleen kiristettynä vähän liian iso. Show'n jälkeen veimme johtoryhmän kesken japanilaiset vieraat Manalaan syömään poronkäristystä.



Sunnuntaina suuntasimme vieraiden kanssa Nuuksioon myrskyvaroituksia uhmaten. Koko päivänä ei satanut tippaakaan vettä, vaikka sää oli todella tukala ja kostea. Onnistuin polttamaan jopa naamani, vaikka metsän siimeksessä taivallettiinkin. Kiersimme neljän kilometrin pituisen Haukankierroksen, joka tuossa kuumuudessa riitti oikein mainiosti. Haukankierros on muutenkin lempireittini korkeuserojen vuoksi. Näköalat ovat mahtavia ja loputtomat ala- ja ylämäet takaavat sen, että hiki nousee pintaan. Kierroksen jälkeen nautimme kunnon picnic-lounaan grillipaikalla. Taisi ottaa reissu japanilaistenkin voimille, kun nukahtivat molemmat ruuan jälkeen kalliolle. Oli aivan mahtavaa päästä taas Nuuksioon: tuli sellainen fiilis, että sinne pitää mennä heti uudestaan. Mikään ei ole tylsempää kuin lenkkeily tasaisessa maastossa, mutta metsäreippailu on vähintäänkin yhtä hyvää aerobista liikuntaa.



Liikunnasta puheenollen, tänään tulee voimaan Fressin syksyn jumppa-aikataulut! Ja vesijumpat alkavat taas. Olen aivan innoissani. Huomenna lounastunnilla vesijumppaan!

Syksy lähestyy, sen haistoi jo ilmassa aamulla. Sääret paljaana oli jopa hieman kylmää! Kyllä minä kesästäkin tykkään, etenkin silloin kun on kuuma, mutta ei liian kuuma, mutta syksy on kulta-aikaani. Silloin olen skarpeimmillani ja onnellisimmillani, rakastan kirpeitä syyspäiviä, kun aurinko paistaa, mutta saa jo pukeutua villapaitaan. Ja iltojen pimetessä voi jo kaivaa kynttilät esiin. Siinä vaiheessa, kun syksy alkaa jo taipua talven suuntaan, ollaan jo menty lempivuodenaikani ohi.

Häihin yksi kuukausi ja yksi päivä.